1245670134_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sydänsuven juhla on taas tältä kesältä vietetty perinteiden mukaan, ehkä pienin muutoksin.
Säätiedotus ennusteli tuulta ja sadetta, joten päätettiin jäädä mantereelle.

Siitä  oli seurauksena, ettei kuikan huhuilua suuremmin kuulunut, eivät viihdy pihakoivuissa. Laulurastas tuurasi kuikkaa, ja oli omalla tavallaan hyvinkin viihdyttävä. (Siitä myöhemmin).                       
Rahisevan matkaradion virkaa toimitti sähköinen versio. Siitäkö lie johtunut, että ainuttakaan Ellan ja Satchmon Summertimea, sen enempää kuin muidenkaan versioita ao. biisistä ei kuulunut.
Tuuraajaksi oli valikoitunut Tarja Lunnas rallatuksineen, ja Jorma Hietamäki  “näppärine“ juontoineen. Ei kiitos, sitä lajia riitti kaksi minuuttia ja siinäkin oli tasan kaksi minuuttia liikaa.                                Formaatti on varmaan lainattu TV:sta, joka on vuositolkulla naulinnut ihmiset tv:n ääreen katsomaan kun toiset tanssii.   Radio armahtaa sen verran, ettei tarvitse istua paikallaan, vaan voi samalla tehdä jotain järkevää kun kuuntelee toisten tanssimista…mielenkiintoista…kivasti parketti suhisee...

           
Päivällä oli kasattu risuja illan kokkoa varten, joka syttyikin reippaasti, ja sammui lähes yhtä rivakasti, kun yläkerrasta avattiin luukut ja vettä alkoi tulla ihan mukavasti.
Jälkisammutusta kokolle ei tarvinnut tehdä.


1245670340_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta “Keeesäääillan valssi"  soi jo päivällä, ja ne pari pakollista tahtia siitä polkaistiin tuvan  lattialla, ei ehtinyt rullata mattoja.
Pihasaunan löylyt ja vasta, juhannuskoivut, uudet perunat suoraan pellosta, grilli kuumana,  juomat kylminä ja kun sääkin oli ihan kelvollinen pihassa oleilulle, Juhannus meni mukavissa tunnelmissa.

Perinteistä voi joskus luopua (varsinkin kun sää(ennustee)lle ei voi mitään, ja siitä syystä niin joutuu tekemään).

1245670617_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuten tuossa aiemmin tuli mainituksi, radion ohjelma-anti ei tyydyttänyt, joten vaihdettiin juhannusmusiikiksi linnunlaulu livenä pihakeinussa kuunnellen.
Kuikan tuuraajasta, laulurastaasta, lisääntyi tietous viikonloppuna.
Lintukirjassa (jonka sivut alkavat olla hiirenkorvalla lisääntyneen  käytön vuoksi) kerrotaan, että laulurastas matkii taitavasti muita lintuja. Ja totta se on. Rastaan titi-tyy kuulosti kuin sillä olisi ollut kurkunpäätulehdus… oikeastaan aika huvittavalta.
Huijasimme tirpparukkaa viheltelemällä titi-tyy:tä, rastas vastasi metsän siimeksestä omalla tavallaan.
Huvinsa kullakin…

 

Tähän loppuun vielä reaaliajan päivitys:

Ihan pikku vinkkinä. Ei kannata laittaa sähkölevyä kuutoselle ja vettä kattilan pohjalle, ja lähteä päivittämään blogia. Jälki saattaa olla ikävän näköistä.

1245671437_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ette sattuis tietämään tipsejä pohjaanpalaneen veden poistosta teräskattilan pohjasta Päättämätön