Sitä ei tarvitse lähteä etsimään satojen kilometrien päästä. Se sijaitsee hyvinkin lähellä, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Kun sen läpi aikoinaan käveli päivittäin useita kertoja useiden vuosien ajan, ei siinä mitään ihmeellistä huomannut. Pikemminkin Alvar Aallon suunnittelemat suorat tiililaatikot näyttivät kovinkin arkisilta.
Kerran siitä ohi kävellessä kiinnittyi huomio japanilaiseen turistiryhmään. Kamerat kaulassa, kuten asiaan kuului, tämä joukkio ilmiselvästi oli nähnyt jotain täysin ainutlaatuista. Ilmeet ja keskustelun vilkkaus vaikutti siltä, että olivat kovasti ihastuneita, ja filmiä paloi.
Palasin illalla takaisin siihen aukiolle, jossa turistiryhmä oli ollut, ja päätin tutustua alueeseen ilman ennakkoluuloja. Ja kas kummaa, mitä enemmän sitä katseli, sitä viehättävämmältä se alkoi tuntua. Rakennuksethan ovat todella suoralinjaisia, mutta juuri siksi varmaan tulevat hyvin esille runsaan viheralueen keskellä ainutlaatuisina.
Aallon yliopistoalueen rakennuskausi sijoittuu etupäässä 1952-1956 vuosille. Osa rakennuksista, mm. liikunnanlaitos 60-70 lukujen taitteeseen.
Kuvat ovat eiliseltä päivältä. Kuvakulmien etsimiseen pitäisi panostaa ja kuvankäsittelyn osaaminenkaan ei taitaisi haitata. Opetellaan....ehkä...
Mitähän Alvar mahtaisi tykätä monumentaalisen rakennuksen ovenpielessä tönöttävästä vinosta, kovin kulahtaneesta roskiksesta. Sitä tuskin on ainakaan siihen suunniteltu .
Kommentit