Jos joku sanoo, ettei ole koskaan nähnyt metsässä suppilovahveroita, asia epäilemättä on niin. Näitä kyseisiä sieniähän on runsaasti metsissä, mutta jos niitä ei ole nähnyt luonnossa, vaan ainoastaan kuvissa, ei niitä löydä. Sen verran tehokkaasti ne piiloutuvat.

1255274768_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

No, nyt päästään taas asiaan, ihan vähän vaan vielä tästä syksystä…

Me metsäläisethän emme viihdy tällaisina kuulakkaina syyspäivinä tupasilla, vaan metsään on lähdettävä. Eväät tietenkin reppuun ja suunta vanhaan suojelumetsään.
Heti metsään jalkauduttuamme osuimme puolukkamättäille. Puolukat oli umpijäässä, ja taatusti makeimmillaan. Osui olemaan mukana eväsrasia, johon niitä kerättiin kiisselin tarpeet.

1255274679_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jäisiä suppilovahveroita oli myös sammalikot pullollaan. Se sienihän ei pakkasesta välitä. Sieltä muhennostarpeet muovipussiin, ja päivän menu oli lähestulkoon selvä.

1255274717_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suppilovahveromuhennos oli herkullista, samoin olisi varmaan ollut jäätyneistä mehukkaista puolukoista tehty kiisseli, jollei puolukkakuppi olisi liikaa kiinnostanut kahta kissaneitiämme.
Keittiöstä kuului romahdus, sirpaleiden kilinää ja puolukat oli pitkin lattiaa lasinsirpaleiden seassa ja mehut seinillä.

Lähti sieltä aiheuttamaansa kolinaa säikähtänyt pariairokaksikkokin keittiöstä hännät torvella ilman erillistä kehotusta. Nauru