Picasso oli kuuluisa espanjalainen taidemaalari, jonka tuotantoa kutsutaan kubistiseksi. Minulle kubismi tarkoitti sitä, että kuva hajotetaan niin, että esimerkiksi ihmishahmossa jalka saattaa olla niskassa, ja silmät samalla puolella kasvoja kuten kampelalla ikään. (Näyttelyssä selvisi, että kubismi tulee sanasta kuutio.)
Siinäpä pääpiirteittään oli tietämykseni Picassosta. On nolona tunnustettava, etten pystynyt nimeämään yhtäkään Picasson teosta. Niinpä katsoin aiheelliseksi tutustua etukäteen hänen tuotantoonsa ja persoonaansa ennen kuin astuin Ateneumin ovesta hänen näyttelyynsä. Kirjastosta ja netistä sain tietoa. Kannatti hakea!

Eihän siitä vierailusta tullut ihan pelkkä “taulujen kahtelu reissu”.
Kuvataiteen tyylilajeista sen enempää kuin tekniikoista ymmärtämättömällekin katsojalle selvisi, että oman aikansa huippu Picasso on ollut. Eikä ole tainnut löytyä
tähän päivään mennessäkään hänen syrjäyttäjää piikkipaikalta.

1259513573_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

18 vuotias posiolaissyntyinen ja sittemmin keskisuomalaistunut Olka tutkii Picasson kahta teosta, jotka molemmat ovat nimeltään “Lintua syövä kissa“.

Tuottelias Picasso (ristimänimeltään Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispín Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santísima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso) on ollut.
Hmmm… minkäköhän vuoksi hän signeerasi taulunsa pelkästään Picasso
Nauru

Ura kesti 70 vuotta. Hänen tuotantonsa kokonaismääräksi on laskettu lähes 50000 teosta: maalauksia, veistoksia, piirustuksia, grafiikkaa, kuvituksia, keramiikkaa ja teatterilavastuksia. Picasso ei siis ollut ainoastaan taidemaalari.

Myöskään hänen tuotantonsa ei ollut pelkästään kubistista.
Näyttely koostuu  taiteilijan teoksista varhaisesta sinisestä kaudesta ja etenee kubismin, klassismin ja surrealismin kautta pop-taiteeseen ja myöhäistuotantoon.
 
Myös naisia ja vaimoja Picassolla oli runsaasti, taisi olla yhtä aikaakin useita. No, taitelijahan tarvitsee muusansa.
Elämäntyönsä hän teki Ranskassa, jonne muutti jo alle kaksikymppisenä, jo silloin arvostettuna taiteilijana.

En edes yritä kuvailla näkemääni. Näyttely on nähtävä itse.

Täältä löytyy:

 http://images.google.fi/images?client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:official&channel=s&hl=fi&source=hp&q=picasso&um=1&ie=UTF-8&ei=qkIJS_3UDdOY_Qb8_PDPBA&sa=X&oi=image_result_group&ct=title&resnum=1&ved=0CBkQsAQwAA

Kovasti se herätti ajateltavaa ja kiinnostusta. Sehän lieneekin taiteen tarkoitus. Paljon olenkin näyttelyn jälkeen etsinyt lisää tietoa.

Jos suinkin on mahdollista, kannattaa mennä  tutustumaan ainutkertaiseen näyttelyyn. Näyttelyvierasjoukko oli hyvin kansainvälistä ja monen ikäistä.
Lapsiakin oli mukana. Heiltä saattaa kuulla hyvinkin kantaaottavan arvion näkemästään.

Aikoinaan veimme naapurin rouvan kanssa n. 3-4 vuotiaat poikalapsemme taidenäyttelyyn. Pojat oli evästetty, että taidenäyttelyssä ei saa innostua juoksemaan, vaikka onkin avara tila. Samoin kovin kuuluvaa möykettä ei ole syytä pitää, ja koskea ei saa mihinkään.
Pojat jupsivat kädet selän takana äänettöminä ja katselivat päät kallellaan arvioivan näköisinä tauluja. Näyttelyssä oli runsaasti kollaaseja. Sanomalehdistä oli revitty kappaleita, joita oli aseteltu kankaalle, ja voimakkailla väreillä sudittu kuvioita päälle.
Kun olimme jo loppusuoralla, kysäisin, mitä mieltä pojat olivat näyttelystä. Avarassa salissa kajahti kirkas kuuluva lapsen ääni
“IHAN KU OLIS REMONTTI!”