Haarukat tähän

Veitset tähän

Lusikat tähän

Pikkulusikat tähän

Kupit tähän

Lasit tähän

Lautaset tähän

Leipälautaset tähän

Energiajäte tähän

Biojäte tähän

Nesteet tähän

Tarjottimet tähän

Ja kaiken kukkuraksi linjaston lopussa on tötterö, josta voit nyhtää kosteuspyyhettä, jolla voit pestä rasvaisissa astioissa mählääntyneet kätesi. Muuta ei puutu kuin vesipalju, jossa voisi pestä astiansa.
Siinä me kiltisti jonotamme pääsyä jätteenlajitteluun. Aikaisemmin olemme jonottaneet linjastossa vuoroamme päästä maksamaan itse keräämämme tuotteet.

Tätä kutsutaan palveluksi. “Palvelemme teitä 24 tuntia vuorokaudessa!“.

No totuuden nimessä rahastuksen suoritti henkilö, ihan oikea ihminen. Kuinkahan kaukana ollaan ajasta, jolloin ruokatarjotin huiskautetaan optisen lukijan ohi, ja siirrytään seuraavaksi sinisen, parkkiautomaattia muistuttavan peltilaatikon eteen työntämään eurot luukusta sisään.
Maksamista lukuun ottamatta muu toiminta olikin itsepalvelua, ruokien keräilystä jätteiden lajitteluun. Tähän asti on riittänyt, kun tarjottimella on vienyt käytetyt astiat telineeseen. Nyt kuuluu myös astiat ja jätteet lajitella. Se on huomattavasti hitaampaa, ja jono syntyy.
Ei sillä, että se olisi ylivoimaista tai nykyisin niin kovasti vieroksuttua paskaduunia. Tätähän olen tehnyt kotona jo vuosikymmenet. Ja aikaakin minulla on.
Mutta jos menen paikkaan, joka mainostaa palvelevansa, niin tottavie odotan myös palvelua koska siitä maksan. Mrrrr…
Jo vuosia sitten ystävätär sanoi, ettei kiikuta ainuttakaan kuppia eikä tarjotinta mihinkään keräilypisteeseen niin kauan, kun Suomessa on yksikin työtön.
Juhannuksen aikaan (ja tänään uusintana) kuuntelin radiosta tunnetun ja arvostetun ruoka-alan ammattilaisen Järki Sukkulan (taisi tulla pari kirotusvihreetä) haastattelua.  Kuinka hän aloitti keittiöhommat. Tiskasi illan toisensa perään ravintolan keittiössä. Välillä laittoi kauluspaidan päälle ja rusetin kaulaan, ja meni keräämään salin puolelta tuhkakuppeja. Samalla sai korvaamatonta oppia keittiötöihin. Nykyisin ei enää nuoret pääse oppimaan työssä, kun palkkaa olisi maksettava lähes sama kuin ammattihenkilölle. Se yhtälö ei yrittäjällä toimi. Tulosta on tultava ja homman on onnistuttava.  Kuinka voi oppia, jollei pääse opettelemaan.

Mikään ei pakota minua menemään suurelle liikenneasemalle. Juhannuksen aikaan niin pääsi käymään, mutta jatkan hiljaista boikottiani suuria liikenneasemia kohtaan.
1277756529_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kurvaan autoni pienen ruokaravintolan tai kahvion pihaan. Ja vielä toistaiseksi on pieniä huoltoasemiakin, joissa saa ruokaa ja pullakahvia. Terveen kilpailun vuoksi niitäkin olisi hyvä olla olemassa.

1277756507_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valinnan voi tehdä jokainen itse… onneksi.
Ruusut ja risutkin voi jokainen ojentaa haluamalleen taholle. Minä olen omani ojentanut!