Minäkö jännittäisin junalla matkustamista. Sellaisen käsityksen saattoi saada edellisestä postauksestani. Ehhehhei…, helppoa kuin heinänteko.
Muuten vaan käytiin junaliput varmuuden vuoksi ostamassa lähtöä edellisenä iltana. Matkapäivänä herättiin tuntia ennen kellon herätystä. Matkakeskukseen mentiin omalla autolla reilua puolta tuntia ennen junan lähtöä. Hyvin ehdittiin.
Oikea vaunu ja istumapaikka oli helppo löytää, kun tunsi numerot. Juna lähti sekunnilleen aikataulussa. Matka ilmastoidussa junassa sujui kuin tanssi.

Paluumatkalle lähettiin vähän tiukalla aikataululla. Taksi ajoi tuhatta ja sataa rautatieasemalle. Liput päätettiin yrittää ostaa, ja hyökättiin ensimmäiseen jonoon, joka näytti aika lyhyeltä. Vuoro tuli, valuuttaa vaihtoivat siinä luukulla. Lippuja myydään siellä, missä lukee LIPUNMYYNTI. Kummallista!
Saatiin liput, ja hameen helmat lepattaen, ja puvuntakki käsivarrella ja solmio olkapään yli suorana viuhdoimme junaan. Kun pääsimme vaunuun, juna liukui laiturista.
Ei ulkopuoliset varmaan arvanneet, että siinä eläkeläiset palailee hautajaisista.

Askelmerkit ja aikataulutus, ja sitä myötä välillä pieni kiirekin, olivat ihan omaa käsialaani. Ideahan oli minun, jotta matkaan lähdetään junalla. Matkakumppani seurasi kiitettävästi, välillä luultavasti ajatuksiakin lukien.

Junassa kuuluttivat, että vastaleivottua pullaa ja kahvia tarjolla ravintolavaunussa. Sinne!
Ei siellä kioskissa enää ollut minkäänlaista jauhopölläkkää eikä taikinan vaivaamista ollut käynnissä. Nopsia oli leipuritytöt olleet, tuotteet oli jo sellofaanissa yksittäispakattuina. Ehkä se konditoriavaunu oli toisaalla.

Kaikenkaikkiaan junalla matkustaminen oli sen verran positiivinen kokemus, ettei jää ainoaksi. Se oli oikeastaan mukavaa ja vaivatonta.

Olihan aika jo päivittää junakokemuksemme. Edellinen junamatkamme oli vuonna 2007, ja se taitettiin Kiinan yöjunassa välillä Pingyao- Xian. Olipa yksi elämänkokemus lisää reppuun, ja ihan oma juttunsa. Kuva on Xian’in asemalta. Siinä pappaa työnnettiin ikkunaluukusta koko suvun voimalla nyytteineen junaan. Hauskaa näytti olevan ainakin saattajilla, en tiedä papasta.

1277977839_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

***EDIT***
Nyt on pakko vielä lisätä tämä Radio Suomen Päivän pätkä,” Hipaisee kuin junan vessa”.
Olin hädintuskin saanut junajuttuni tänne blogiin, kun radiosta tuli tämä’ Antti Litjan vuodatus.
Aika monesta asiasta Antti onkin mielensä pahoittanut, tämä osui kuin naulan kantaan.

http://areena.yle.fi/audio/1112795