Einespihvejä ja wokkivihanneksia.
Taustalla verkon lippu merkkinä, että pyydykset on toiveikkaina laskettu veteen. Kalaa mieli halajaa.
Siitä alkaa pikkuhiljaa ilta tummua.
Pimeää odotellessa nokipannukahvi on paikallaan.
Kohta päästään asiaan.
Nyt on jo tarpeeksi pimeää, vene vesille
Merkkituli rantaan, että osutaan pimeässä takaisin mökkirantaan.
Otsalamppuun syttyy valo, ja syksyn perinteinen tuulastusretki alkaa.
Äänetöntä lipumista veneellä pitkin rantoja. Hiljaista on, välillä pieni, lähes hengetön loiskaus, kun airo osuu veteen. Missä lienevät kalat. Hei!!!, nyt vilahti pieni kala, lähti kuin hauki rannasta. Sinne häipyi, jonnekin. Pari pientä ahventa nukkuu syvällä kiven päällä olevassa kuopassa. Ei herätetä. Mielenkiintoista on seurata järven pohjan hakoja ja kiviä.
Saalis jää perinteitä noudattaen olemattomaksi. Kolme kalaa nähty. Ei ole pannulle laitettavaa.
Syksyn retki pilkkopimeässä illassa otsalampulla valaistuun järvenpohjaelämään on tehty.
Aamu sarastaa. On aika kokea verkot.
Saalista tuli sen verran, ettei tarvitse toista kertaa einespihvejä muurikassa käännellä.
Viikko sitten näissä maisemissa.
Huomenna pyrähdetään muutamaksi päiväksi katselemaan toisenlaista luontoa.
Kommentit