Otsikosta voi jo päätellä, että nyt on tiedossa mielenkiintoista tekstiä. Onko mitään mielenkiintoisempaa puuhaa kesäisenä hellepäivänä kuin ikkunanpesu.

Hohhoijaa!

Hyvin monena päivänä on käväissyt, toistan: käväissyt mielessä, että parvekkeen lasit pitäisi pestä.  Äkkiä on mennyt aina pois mielestä.
Pesimiä on ostettu varmuuden vuoksi useammanlaisia ja useista kaupoista. Välillä on viety kauppaan takaisinkin heikoimpia yksilöitä.
Viime viikolla oli jo aika lähellä itse toimintakin. Pesin hajosi käsiin ensimmäisen lasin kohdalla. Pesupuoli vielä luonnistui, mutta kuivauslasta mureni pieniksi mustiksi atomeiksi. Halavalla olin ostanut halpakaupan ulkotorilta. Oli tainnut aurinko tehdä tehtävänsä, ja haurastuttanut kumiosan.
Takaisin vein!
Siihen sammui into.

Viikonlopun Seinäjoen reissullamme piipahdimme suuuureen kyläkauppaan. Oli sinne piipahtanut aika moni muukin. Autolle ei tahtonut parkkipaikkaa löytyä.
Ostoslista oli etukäteen jo mietitty. Mitään siinä listalla ollutta ei tarttunut matkaan, mutta uusi ikkunanpesin löytyi. Kai sitä nyt ei tarvitse edes mainita, että kiinalainen on. Paljon on irto-osia, komiasti pakattu hopeanvärisillä langoilla kukin osa pohjapahviin, ja sellofaani päälle. Sitäkään ei tarvinne mainita, ettei se pesin ja lasta käy mihinkään entisiin varsiin. Varsia on riittävästi. Jostakin kumman syystä (villi veikkaus on, että syynä on ajoittain päätään nostava nuukuus) kahta saman pajan pesuvehjettä en ole ostanut. Olisi liian helppoa ostella pesimiä ja käyttää samaa vartta. On paljon kätevämpää sohlata usean varren kanssa, ja arpoa, mikä sattuu käymään mihinkin.

Pari päivää sitten  avasin paketin, virittelin vesisangot ja muut tarvikkeet parvekkeelle, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Parvekelasien aukominen on jo oma nujakkansa. Edellisessä kodissa ei ollut parvekelaseja. Varmaan siitä syystä, ettei ollut parvekettakaan.
Puolet laseista pesin. Se ei johdu siitä, että niitä olisi mahdottoman paljon. Siitä se johtuu, että loppui taas into nujuta sen pesimenrihvelin kanssa.
Seuraavana päivänä sain urakan loppuun.

Joskus avantosaunassa oli keväisin yleinen puheenaihe, kuinka kamalan kauan meni aikaa ikkunanpesussa. Siellä lueteltiin kuinka monta pintaa piti pestä. Ihan olivat luvun ottaneet. Taisi olla joillakin ihan kilpailuaihe, kenellä eniten niitä pintoja oli pestävänä. Mitä enemmän, sitä parempi emäntä. Niin, ja tulihan siinä selväksi asumuksen kokokin. Tylsä tapa oli hiljentää hyvään vauhtiin päässyt keskustelu mainitsemalla, että kerrostalokaksion kolmen ikkunan pesussa ei kauan mene. Jää aikaa mukavammille kevätjutuille.
Nyt voisin hiljentää kaakatuksen ilmoittamalla, että päivä meni, kun pesin puolet parvekkeen laseista.
Sen voisi jättää mainitsematta, että hajosi siinä tuotantovälinekin, ja sitä myötä into sammui. Piti nukkua yön yli, ennen kuin talkoilu jatkui.

Yksi asia jäi askarruttamaan. Kun aika monta kymmentä vuotta sitten, parikymppisinä neitokaisina   pesimme kämppiksen kanssa ikkunoita, oli ohikulkevia kommentoijia ja “neuvojia” lähes kiusaksi asti. Jotkut kommenteista taisivat sivuta itse ikkunanpesuakin.
Nyt sain ihan rauhassa touhuta.
Ainoastaan yksi rollaattoria työntävä harmaapäinen herrahenkilö totesi ohi kulkiessaan, että “Puhdasta tulee”.
Katsoivat varmaan, että on niin ikää ja kokemusta omaavan oloinen pesijä, ettei neuvoja tarvitse antaa. Päättämätön

1311347913_img-d41d8cd98f00b204e9800998e