Läskejä sulatellessa voi jo aloitella listan laatimisen, miten ensi vuonna ollaan parempia ihmisiä.
On tulossa tilinteon hetki, joten ei kun uudenvuodenlupauksia paperille. Siitä on hyvä pukata lyijykynällä aina suoritettu parannus.

En lupaa mitään!

…mutta…

annoin itselleni  joululahjan, josta voin nauttia päivittäin. Lupasin, että kohennan kuntoani päivittäin  joko lenkkeilyllä tai jollakin muulla fyysisellä tavalla. Kaksi päivää on mennyt jo kivasti. Ei olis jäljellä kuin nelisen kuukautta. Syntymäpäivään mennessä olen ajatellut lahjani lunastaa. Toivottavasti silloin on vyötärönauha taas sen verran armollisempi, että pystyy hengittelemään ilman suurempia ponnistuksia.

Katselin tuossa taaksepäin joulukuisia kuviani bloginpitoajalta.

Joulukuu 2009 hyytävän kylmä Tallinna
1260872949_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Joulukuu 2010 sininen kaamos-Raattama
1293700341_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Joulukuu  27.12.2011 Jyväskylä
1325144100_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joulukuu yhden nukutun yön jälkeen, 28.12.2011 Jyväskylä
1325144171_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Yön aikana luontoäiti oli kutonut järven peitoksi jään.

Siitä ne pilikkikelit pikkuhiljaa kehkeytyvät.

Matti Härkälä luontopalstallaan kirjoitti, että “henkilökohtaisesti ainakin murehtisin, jos madepilkille pitäisi veneellä lähteä”.
Toivottavasti niin ei asian laita ole.
Made kutee helmikuun lopulla.

1325144289_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mitäpä nämä Jöröjukkakortit kuuluvat läskien sulattamiseen tai pilkkimiseen.
Ei kerrassa mitään. En vaan malttanut olla laittamatta kuvaa tästä “Lasten hauskimmasta kuvapelistä”.
Pakka löytyi vintiltä, lienee jostakin  50-luvulta, ja sisältää sen aikaisia “opetuksia”.

Tästä voi joutua jotain laittelemaan tänne opiksi ja ojennukseksi itse kullekin Nauru