Läskejä sulatellessa voi jo aloitella listan laatimisen, miten ensi vuonna ollaan parempia ihmisiä.
On tulossa tilinteon hetki, joten ei kun uudenvuodenlupauksia paperille. Siitä on hyvä pukata lyijykynällä aina suoritettu parannus.
En lupaa mitään!
…mutta…
annoin itselleni joululahjan, josta voin nauttia päivittäin. Lupasin, että kohennan kuntoani päivittäin joko lenkkeilyllä tai jollakin muulla fyysisellä tavalla. Kaksi päivää on mennyt jo kivasti. Ei olis jäljellä kuin nelisen kuukautta. Syntymäpäivään mennessä olen ajatellut lahjani lunastaa. Toivottavasti silloin on vyötärönauha taas sen verran armollisempi, että pystyy hengittelemään ilman suurempia ponnistuksia.
Katselin tuossa taaksepäin joulukuisia kuviani bloginpitoajalta.
Joulukuu 2009 hyytävän kylmä Tallinna
Joulukuu 2010 sininen kaamos-Raattama
Joulukuu 27.12.2011 Jyväskylä
Joulukuu yhden nukutun yön jälkeen, 28.12.2011 Jyväskylä
Yön aikana luontoäiti oli kutonut järven peitoksi jään.
Siitä ne pilikkikelit pikkuhiljaa kehkeytyvät.
Matti Härkälä luontopalstallaan kirjoitti, että “henkilökohtaisesti ainakin murehtisin, jos madepilkille pitäisi veneellä lähteä”.
Toivottavasti niin ei asian laita ole.
Made kutee helmikuun lopulla.
Mitäpä nämä Jöröjukkakortit kuuluvat läskien sulattamiseen tai pilkkimiseen.
Ei kerrassa mitään. En vaan malttanut olla laittamatta kuvaa tästä “Lasten hauskimmasta kuvapelistä”.
Pakka löytyi vintiltä, lienee jostakin 50-luvulta, ja sisältää sen aikaisia “opetuksia”.
Tästä voi joutua jotain laittelemaan tänne opiksi ja ojennukseksi itse kullekin
Kommentit