“Tervetuloa jalkojenpesulle 7.3.2012 klo 18:00”

Tällainen viesti kopsahti kännykkään reilu viikko sitten. Asiasta oli jo ennakkovaroitus tullut vähän aiemmin, joten jotain hajua oli tapahtumasta.
Ainakin se tieto, että kokoontumassa oli jälleen kuuden naisen konklaavi, joka jo sinällään tietää laatuaikaa.
Voimalla viiden naisen starttasimme mainittuna iltana kokoonkutsujan luo.
Siellä oli pöytä jälleen kerran koreana, ja jotain ennennäkemättömiä vempaimia olohuoneen lattialla. Vaikuttivat jalkahierontalaitteilta, ja jotain sen tapaisia ne olivatkin.
Mestarina hääräsi vyöhyketerapeutti, joka on ottanut ohjelmistoonsa myös ionisoidut jalkakylvyt.
No sitä kokeilemaan!
Lyhykäisesti kerrottuna, jalat upotettiin altaaseen, jossa oli puhdasta lämmintä vettä. Sekaan terapeutti heitti suolaliuosta, jonka vahvuus tarkistettiin laitteiston mittarista. Itse kunkin oma “suolapitoisuus” oli erilainen, joten liuosta laitettiin jokaiselle erilainen määrä, jotta päästiin tiettyyn prosenttiin.
Vyötärölle lämmittävä vyö, ranteeseen ranneke, josta lähti piuha veteen. Piuhan päässä oli joku pulputin.
Hyvällä mielikuvituksella saattoi muistuttaa kevennettyä versiota sähkötuolista.
Sitten ei kun istuskelemaan, ja kauhistelemaan veden värin vaihtumista vaaleankeltaisesta oranssiin, ruskeaan, ja yhdellä istujalla jopa ihan mustaan.
Jollei vesi olisi alkanut muuttua, olisivat nestevirrat olleet tukossa, tai ainakin jotain sinne päin.
Kuonat siinä saivat kyytiä elimistöstä, ja liukenivat jalkojen kautta veteen.
Uskokoon ken haluaa, ja toisaalta eipä tuota nyt ihan voi torpatakaan.

1331799900_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvat ovat anonyymit, netistä otetut. Kyllä se jälki oli ihan näiden kuvien mukaista livenäkin.

Ilta oli mukava, pulla, ohraryynirieska ja kahvi maistuivat.
Ja ennen kaikkea saatiin kuulumiset taas päivitetyiksi.

Lopputulemana tuohon otsikkoon, hauskaa oli ainakin. Loistava teema kokoontumiselle!