1243425486_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

Joskus tuntuu, että kaikki maailman  ongelmat on ratkottava sängyssä nukkumaanmeno aikaan. Vaikka kuinka yrittää kertoa itselleen, ettei hyödytä yöllä miettiä suhteettomiksi paisuvia ongemia, joille ei yöllä voi tehdä mitään, ja aamulla ne ovat kutistuneet niin pieniksi, etteivät enää tarvitse toimenpiteitä, ei auta, pyörii, pyörii, ja kierrokset kasvavat.

Sain vinkin, joka on toiminut pomminvarmasti kohdallani. Kaivoin kymmenen vuotta vanhan kelloradioni käyttöohjeen. Sen, jonka jokainen heittää lipaston alimpaan laatikkoon perimmäiseksi. Siihen asti viitsi riittää, että saa kelloon oikean ajan, radion  auki ja kiinni ja herätyksen päälle ja pois. Ne toiminnot yleensä riittävät.

Olin kyllä joskus tuumaillut yhden pienen nappulan merkitystä radion päällä, ja se selvisi käyttöohjeesta ...ajastin, se on ajastin. Kun siitä avaa radion, se rallattelee tunnin, ja sulkee itsensä.

(Olen kerran aiemminkin löytänyt mystisen nappulan, sillä  kertaa  autostani, jolla olin vuoden verran ajellut. Osoittautui penkin lämmittimeksi.  Soitin silloiselle poikaystävälle, nykyiselle miehelleni, että arvaa mitä uutta löysin kaarasta..."JARRUT!"...oli vastaus). No nyt vähän eksyttiin aiheesta.

Ja nyt päästään varsinaiseen unettomuus asiaan. Asemaksi valitaan joku rauhallista ohjelmaa suoltava asema, minulle se on Radio Suomi. Radio laitetaan niin pienellä volyymillä kuulumaan, että sen juuri kuulee sänkyyn. Sitten painetaan sitä ajastin nappulaa, ja kun radio on niin pienellään, että joutuu oikein tarkkaan sitä kuuntelemaan, muut ajatukset häipyvät mielestä. Ainoa harmittava asia on, että moni mielenkiintoinen ohjelma jää kuulematta, kun uni on vienyt mennessään.

Keskiviikon "tähtisumua" on yksi esimerkillisimmistä yöohjelmista, jotka takuuvarmasti tuutivat uneen.

Jos sattuu vielä yöllä heräämään kesken unen, sormi ajastinnappulalle, ja taas mentiin....