Kun ihminen on tehnyt päivätyönsä ja siirtynyt eläkkeelle, alkaa sen tulenpalava kiire. Näin ainakin olen kuullut hyvin monesta suusta.
Ja pöh!…sanon minä, mikään kiire siinä ala, mutta ajankäytön suunnittelemattomuus saattaa joskus laittaa  suorastaan pistämään pätkän ravia. Aika ikäänkuin häviää käsistä. Näin kävi tänään.

1246906568_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olin saanut lahjakortin intialaiseen päähierontaan. Tälle päivälle olin varannut ajan  klo 12:00.
Läksin hyvissä ajoin, tuntia ennen, että ehdin mukavasti paikalle ilman hoppua. Jotenkin oli sellainen käsitys, että se toimenpide onnistuu parhaiten jos siihen valmistautuu kiireettömästi.


No kun sitä aikaa siinä tuntui olevan, poikkesinkin menomatkalla kirjastoon. Olin päättänyt tutustua Harri Tapperin tuotantoon. Kävimme eilen retkeilemässä Saarijärvellä, mm. Tapperin Vihtorin, Ainon ja poikien kotitalolla Juholassa. Opas kertoili perheen elämästä, ja mielenkiinto heräsi ottaa enemmänkin selvää tästä porukasta.

1246907203_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kirjastosta lähtiessä päätin oikaista kirkkopuiston halki, kun sitä aikaa siinä oli jonkin verran jo kulunut, ja epäilin, että saattaa tulla kiire.
Siinäpä olikin taiteilija Merja Metsänen http://www.haihatus.net/taidelaitos.php saanut juuri valmiiksi teoksen, jota pää kallellaan tarkkaili. Nätti se olikin, ja kysäisin voinko ottaa kuvan. No toki, ja taiteilija innostui kertomaan teoksesta, jonka nimi on Virkistysalue. Kaunis, ruusuntuoksuinen teos, ja siinä yhdessä katseltiin kuinka se sopiikin mukavasti kaupungintalon edustalle, kun siinä on ruusuja ja risuja.  Kertoi, että puistoon on tulossa yhteensä kymmenen teosta.

1246907439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siinä vaiheessa muistin vilkaista kelloa, joka poikkeuksellisesti sattui olemaan mukana, ja eihän siinä kun juoksuksi…
Puuskutin posket punaisina ja hiki valuen intialaiseen päähierontaan. Valmistautuminen ei siis mennyt ihan suunnitelman mukaan, mutta itse hieronta oli miellyttävän rauhallinen ja kaikin puolin rentouttava. Nyt vain odottelen mahdollisia jälkiseuraamuksia, paraneeko muisti, korjaantuuko keskittymiskyky, lisääntyykö ajantaju, tuoko hartautta olemukseen tai seuraako jotain muuta sisäistä valaistumista.
Ei sen puoleen, että mitään edellä mainitsemistani olisi luvattukaan, mutta aina sopii odottaa.

Tulomatkalla oikaisin jälleen kirkkopuiston halki, ja huomasin kirkon vieressä tämän teoksen. En tiedä oliko saman taiteilijan, luultavasti. Nimeä en jostakin syystä tullut sille etsineeksi, ehkä olisi joku nimilaatta jostakin löytynyt.

1246907520_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Voisiko tuo olla joku “Sallikaa kaikkien tulla minun tyköni…”


Hei, mutta  nyt heitän taas pallon teille rakkaat (molemmat) lukijani, mikä sopisi tuotokselle nimeksi.
Käyn tarkistamassa sen pikapuoliin, ja ilmoitan kaikelle kansalle . Nyt ei ole palkintoja tiedossa, mutta muuten olisi mukava jos jotain arvausta laittaisitte. (Tämä on tätä ikuista kommenttien kerjuuta…)