1247654703_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jokainen lemmikin omistaja tietää, että tuskinpa lempilemmikeillemme meistä kahdella raajalla etenevistä on muuta hyötyä kuin henkilökuntana olo. Ainakin kissojen kohdalla tästä on kysymys. Kissahan on niin itsenäinen ja leuhka eläin (näkisittepä taas nuo ylväät ja hieman ehkä ylimielisetkin ilmeet, kun istuvat tuossa vieressä, toinen tietenkin nukkuu).
Kuulin juuri radiosta, että nyt on tehty Englannissa T-u-t-k-i-m-u-s. Tällä kertaa jalon tutkimuksen aiheena on ollut “minkä vuoksi kissa kehrää”. On mahtanut punta poikineen tärvääntyä asian selville saamiseksi. Ilmaiseksi tiedon olisi saanut ihan keneltä tahansa kissanomistajalta.
Tutkimuksen mukaan kissa kehrää kahdella tavalla. Toinen on vauvan ääntelyä matkiva hiljainen “kerjäys”ääni. Silloin halutaan ruokaa.


On siihen sapuskan saamiseen toinenkin konsti:

;hl=fi

Toinen, kuuluvampi  kehräysääni liittyy rentoutumiseen, siis silloin odotellaan rapsutuksia.
Ja muutenpa ollaankin sitten “omillaan”. Pääsääntöisesti touhutaan hiekkalaatikolla, jonka puhtaudesta henkilökunta pitää huolen. Sen lisäksi nukutaan, ja luonnollisesti sohvalla tai jossakin muussa kangaspäällysteisessä istuimessa. Missään tapauksessa oma koppa ei sovellu siihen.
Nuorempana leikki kuului vielä päivän askareisiin, nyt vanhempana ei maita. Jos jotain leikin tynkää yrittää viritellä, saa vastaukseksi ilmeen “leiki keskenäs”.

1247655065_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

(Näistä kanteista ei ole vielä tainnut ronttiemme kuvia olla postauksissa).

Epäselvä kuva on käsitelty kuvankäsittelyohjelmalla taustan häivyttämiseksi. Imuroin verkosta maksuttoman ohjelman (laillisen). Siihen yritän nyt perehtyä…ehkä…

Saattaa se höynäytys onnistua toisinkin päin, tai miten lienee loppujen lopuksi, kuka höynäyttää ja ketä.
Sukulaisperheen Koiruus on käynyt vähän iäkkääksi, eikä oikein jaksa  liikkua. Syöminenkin on viime päivinä onnistunut vähän laiskanlaisesti. Tähän on löytynyt lääke. Koiruus on ollut innokas “vastaamaan” puhelimeen. Aina kun känny on soinut, lemmikki on rynnännyt puhelimen luo. Varsinainen vastaaminen on kuitenkin jäänyt puolitiehen, ehkä se on kuitenkin osoittautunut hankalaksi.
Nykyisin puhelimen soidessa Koiruus hyökkää ruokakupilleen. Ja känny toimii nyt  vellikellona. Perheessä soitetaan toisesta puhelimesta toiseen, ja silloin alkaa tapahtua. Eipä voi mittään, mutta nauru karkas, kun Poika hyökkäsi puhelimen soiton kuultuaan kupilleen, ja alkoi senpäiväinen ateriointi, ettei ollut tietoakaan laiskasta syönnistä eikä liikkumisen vaikeudesta..
Ehkä siinä oli vähän höynäytyksen makua, mutta tarkoitus pyhittää keinot.

1247655443_img-d41d8cd98f00b204e9800998e