Hienoja blogeja ovat kansalaiset rustanneet. Tutkailin niitä ennen kuin aloitin oman päiväkirjan tuherrukseni. Upeita kuvia, asiallista, jopa herraskaista tekstiä. Ihailin niitä, varsinkin kuvia. Oli myös toisenlaisia, kotikutoisia, joten uskalsin lyödä oman lusikkani soppaan.

Hyvin monelle asialle on oma kategoriansa.
Jotkut ovat keskittyneet pelkästään käsitöihin. Upeita luomuksia! Omat käsityösaavutukseni eivät riitä pelkän käsityöblogin aikaansaamiseksi. Toisen käsityöni olen jo esitellyt, tässä tulee se toinen. Lienee samaa vuosikertaa kuin se merkattu liina.

1248857638_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kesken on päässyt jäämään, mutta olen päättänyt tehdä sen loppuun. Tuotos löytyi äidin jäämistöstä.  Muistelen, ettei tämäkään projekti ihan ilman tuskaa mennyt. Käsittämätöntä, että äiti on säilönyt kaikki vanhat tuotokset.
Luultavasti tämä pitäisi jotenkin pingottaa johonkin ja pokat ympärille, että pysyy kasassa. Olisiko Petulla mitään helppoa konstia homman hoitamiseksi.


Leivontablogit on toinen kategoria, joka on pistänyt ihmettelemään, että kenellä on ihan oikeasti aikaa, taitoa ja intoa leipoa kaikkea sitä, mitä resepteinä ovat tuupanneet blogiin. Tai jos vielä ehtisi leipoa, millainen susilauma pitäisi olla, joka ehtisi syödä kaiken. Tai niin no…eihän se syöminen kovin paljoa aikaa vaadi. Kateeksi käy ne perheet, joissa asuu innokas ja osaava jauhopeukalo.


Henkilökohtaisesti nykyisin tulen toimeen yhdellä leivontaohjeella, jonka jopa muistan ulkoa. Se on piirakkapohja, jota käytetään kaikkien piirakoiden tekoon. Päälliseksi vaihdellaan raparperia, mustikoita tai puolukoita sen mukaan mitä sattuu olemaan. Muuta ei juurikaan leivota, lukuunottamatta joulupipareita valmiista taikinasta. Nekin saatetaan ostaa valmiina.

1248858332_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihan nostalgisista syistä talletan yhtä banaanikakun ohjetta. Sillä ohjeella valmistin kakun lähes 40 vuotta sitten. Vierailulle oli tulossa ystävätär, ja päätin yllättää hänet ihan omalla leipomuksella. Ja jos tuosta ohjeesta saa selvää, kakkuun tuli viisi keskikokoista banaania. Varmuuden vuoksi varmaan valitsin suurimmat (ja samalla tietenkin raaimmat) yksilöt. Voitte kuvitella, viisi banaania soseena, eipä sitä juuri muuta kakkuvuokaan mahtunut. Taikina saattoi olla hieman kostea.


Tasan ohjeen mukaan luonnollisesti kakun tein. Ovikello soi, ja Imppu saapui. Samalla kellonlyömällä tuli ohjeen mukainen paistoaika tappiin, ja kakku pois uunista, mitenkään kokeilematta sen kypsyyttä. Kun keikautin kakun ylösalaisin, alkoi paksu taikinavelli pursua vuoan reunojen alta.
Imppu oli sitä mieltä, että hän haluaa banaanikakkua, ja ei kun lusikoimaan taikina takaisin vuokaan ja uuniin, ja kai sitä toinen tunti vielä paisteltiin. Hiukan laskehti.
Eipä ole päässyt se kakku unohtumaan. vielä nykyisinkin joskus kuulen leipomuksestani.

Oli tullut mainostetuksi työpaikalla, että banaanikakun aion tehdä. Kyselivät aamulla,  toitko kakkua. Kerroin heille, ettei ollut hinkkiä jolla olisin sitä (taikinaa) tuonut. Seuraavana merkkipäivänä sain sinisen hinkin, josta oli kuva ensimmäisessä postauksessani, ja joka nykyisin toimii pelakuun suojaruukkuna.

Samaan yhteyteen sopii varmaan juttu toisesta osastomme “martta”ihmeestä. Kehui tekevänsä veripalttua. Aamulla kyseltiin, jos olisi tuonut meillekin maistiaisia. Ei ollut mahtunut uunipelti käsilaukkuun. Palttu oli jostakin syystä kopottunut kiinni peltiin, ainoat kohoumat olivat olleet sipulipalasten kohdalla.

Upeita korttiblogeja on myös useita. Näppärillä näpeillä tehtyjä omaperäisiä kortteja.

1248859023_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kannanpa korteni kekoon tässäkin lajissa. Rihkamakaupasta ostettu valmis korttipohja, johon nykerretty repimällä kolo kuvalle, ja leimasimella lyöty onnittelu. Arvelin, että sankari itse, samoin kuin kutsutut vieraat tietävät, paljonko juhlakalu täyttää, joten joutavat numerot jätin pois (ei ollut numeroleimasinta). Albumista löytyi syntymäpäiväsankarin vanha valokuva.
Ja kortin idea on varastettu suoraan sukulaistytöiltä. Kiitos!


Niin, tuossa alussa tuli mainituksi blogit, joiden tekemiseen on todella nähty kovasti vaivaa. Viimeistely, tekstin ulkoasu ja kuvat viimeisen päälle harkittuja. Kävi mielessä, että olisiko syytä jotenkin panostaa enemmän asialliseen tekstintuottamiseen. Tulin siihen tulokseen, että pidän tämän edelleen pässinpökkimänä, savolaiset sukujuuret omaavana tekeleenä. Muunlainen tuntuisi minun aikaansaannoksena liian teennäiseltä (ja työläältä).