1246478918_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka osaavat suunnistaa ja niitä, jotka eivät. Jälkimmäisiä voidaan kutsua myös eksyjiksi. Eihän siinä mitä, mutta kun on sellaisiakin jälkimmäiseen joukkoon kuuluvia, jotka pyrkivät neuvomaan niitä toisia suunnistusasioissa. Lopputulema ei ole välttämättä aina hyvin hyvä.

Mikkelissä kisailtiin muutama viikko sitten Jukolan viestin merkeissä. Se “ei niin hyvä suunnistaja” (joka hukkaa autonsa tavaratalon parkkipaikalle) oli sitä mieltä, että sinne voisi lähteä hankkimaan yhden elämänkokemuksen lisää. Toinen, se “vähän enemmän asiasta tietävä” (suunnistanut kai noin parikymmentä Jukolaa) suostui lähtemään. Eväitä reppuun, lämpimiä vaatteita yön kylmää vastaan (se toppatakki) ja menoksi.
Oli siellä muitakin. Pelkästään kilpailijoita oli n. 15000 ja siihen huolto- ym. joukot
lisäksi.

1246479118_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

http://www.jukola2009.net/component/option,com_frontpage/Itemid,1/lang,fi/

Olen joskus mielessäni pohtinut, että onpa mielenkiintoinen laji. Kilpailijat hyökkäävät metsään yön pimeyteen kartat kourassa ja lamput otsalla, ja tulevat reilun tunnin päästä ensimmäiseen vaihtoon. Hoh-hoijaa…mitäs katsojat tekevät sen ajan.

1246479444_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lamput otsalla matkaan

GPS-seuranta antoi mahdollisuuden seurata  screeniltä kilpailijoiden etenemistä.
Sitä paitsi makkaraperunat ja eväskahvit maistuivat suurenmoisilta yön pimeinä hetkinä. Muutenkin tunnelma oli rempseä, koko perheen tapahtuma, jossa kaljateltat eivät näytelleet pääosaa. Mukava kokemus liitettäväksi entisten joukkoon.
Joskus kannattaa tarkistella luutuneita mielipiteitään ja ihan vaikka muuttaa niitä…saattaa kannattaa.


1246479652_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensimmäinen tulija saapumassa vaihtoon, valo kiiluu oikealla

Nyt osallistuimme tapahtumaan muutaman tunnin ajan, mutta eipä ole ihan mahdoton ajatus joskus olla mukana vaikka koko yö.


Tulipa  mieleen kymmenien vuosien takaa yksi suunnistustapahtuma työvuosilta (ainut mihin olen siinä lajissa osallistunut) . Siihen aikaan vielä firmoilla oli ns. virkistystapahtumia, ja meille oli järjestetty suunnistusta. ATK-osastomme koostui seitsemästä n. parikymppisestä naishenkilöstä, ja niinpä ilmestyimme tapahtumaan Still:n kaava-arkki karttana, kompassia emme huolineet kun katsoimme sen tarpeettomaksi. Taisimme suorastaan herättää närkästystä kun emme ottaneet vakavasti tapahtumaa. Meillä oli ihan virkistävä reissu, yhden rastin löysimme vahingossa paluumatkalla. Tehtiin siinä tuletkin matkan varrella ja paisteltiin makkarat. Joutuivat maalissa meitä hieman odottelemaan, joten se närkästys saattoi johtua siitäkin.

Emme tulleet palkituiksi, mutta virkistyimme ihan varmaan ainakin yhtä paljon kuin ns. tosisuunnistajat