1248635260_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Silta on mielenkiintoinen. Sillä on aina jokin selkeä tehtävä. Aina se yhdistää jotain. Se yhdistää joko henkisellä tasolla tai ihan konkreettisesti.

Wikipedian määritelmä sillasta:

Silta on rakenne, joka mahdollistaa kulun tai materiaalin kuljetuksen jonkin esteen tai esteiden yli sallien myös kulun itsensä ali. Siltoja suunnitellaan ylittämään jokia, teitä, rautateitä ja muita hankalia tai vaarallisia alueita tai kohtia. Suomessa sillaksi määritellään rakenne, jonka vapaa-aukko eli peräkkäisten tukien vapaa väli on yli 2 metriä. Tätä pienemmät luokitellaan rummuiksi.
Suomen teillä on noin 14 000 siltaa ja niitä rakennetaan parisataa vuosittain.

1248635900_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päijänteellä Kärkisten salmen ylittävä monumentaalinen, lähes 800 metriä pitkä  maantiesilta , jota joskus joku on kutsunut Pekkarisen sillaksikin. Kelpaa ajella!


Ilmasillan paikka on vaikeammin määriteltävissä Lienee yksi koko taivaankannen peittävä monikaistainen silta. Osa sillan käyttäjistä kulkee sovittuja reittejä, osa valitsee reittinsä tuulten mukaan.

1248636199_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tapperin veljeksille kehkeytyi riita, onko ilma ainetta. Pojille kyllä yleensäkin kehkeytyi helposti riita mitä ihmeellisimmistä asioista. Välillä nenät verissä asioita ratkottiin. Marko vanhimpana todisti ilman aineellisuuden pikkuveljille sitomalla kissan valjaisiin ja valjaista kiinni kankaasta tehtyyn varjoon. Kissa heitettiin katolta yläviistoon. Lento kaartui laskuksi ja varjo “räpätti riepuna”. Metrin päässä maasta varjo “lupsahti auki” ja kissa laski maahan pehmeästi. "Sanoinhan minä!”, totesi Marko. “Siihen lentokoneen siipikin perustuu, että se nousee aineen rinnettä pitkin“.
Hmmm…noinkohan se on…Päättämätön. Silloinhan ilmasiltakin olisi “aineen päällä” vai miten se on...



Tärkein, ja vaikein mitenkään konkreettisesti kuvattava on ihmisten välinen silta.
Yhteys ihmisten kesken saattaa olla niinkin vahva, että yhtä aikaa ajatellaan samaa asiaa, tai samanaikaisesti otetaan yhteyttä. Toki silta on muulloinkin olemassa, mutta sen “samanaikainen käyttäminen” tuntuu joskus käsittämättömältä. Telepatiaksi sitä kai kutsutaan tieteellisesti.

Ja siitäpä aasinsilta ystäviimme Seinäjoella. Heidän kanssaan on useammin kuin kerran samanaikainen yhteydenotto tapahtunut.

Viime viikolla matkasimme Seinäjoelle. Harrikat (joita oli ollut n . 10000),
provinssirockaajat, (jonkun arvion mukaan n. 52000), körttiläiset (38000 kävijää) ja tangontaitajatkin (106 000 veivaajaa) olivat hiljentyneet. Kaupungissa vallitsi siunattu rauha, ennen kuin vauhtiajot polkaistiin käyntiin.


Suuntasimme jokilaivaristeilylle.
Ihan oikeasti, Seinäjoella on joki. Se on ihan luonnon muovaama. On siellä järvikin ja laskettelumäki, keskellä laakeeta aakeeta. Mäki on tehty irtomaasta, jota on saatu kaivamalla tekojärvi.
Hulluja nuo pohojalaaset (anteeksi ystävät, ettehän te ole olleet henkilökohtaisesti vastuussa tekojärven ja mäen rakentamisesta).

1248636782_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Terminaalirakennus olisi ehkä kaivannut vähän naisen kättä. Kyllä siitä paatti kuitenkin pääsi lähtemään, ja takaisinkin palattiin, kuten kapteeni lähtiessä ilmoitti tavoitteeksi.


Ainoa matkalla otettu kuva on  Kaskisten rautatiesillasta. Tuskin tuossa kovin monta pendoliinovuoroa päivittäin menee. Lieneekö käytössä lainkaan.
Mutta omalla laillaan viehättävä silta, ja taustalla Kaanaa Linesin toinen risteilijä.

1248636994_img-d41d8cd98f00b204e9800998e