1255022048_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kymmenen vuoden ajan kesäisin on ajeltu mökille samaa tietä. Tien varrelle osuu kolme pientä kyläkauppaa. Yksi niistä on tullut vakituiseksi ostosten tekopaikaksi. Toinen jäi jotenkin vaan yhteen käyntikertaan.
Kolmas on ollut useamminkin keskustelun kohteena, onko siinä rakennuksessa kauppa edelleen vai onko kyltit jääneet ottamatta pois. Kovin on ollut hiljaista, ei koskaan ainuttakaan autoa tai muutenkaan mitään liikettä. Oikein selkeää ovea, puhumattakaan mitään mainostelineitä ei ole näkynyt.
No, mitä silloin tehdään. Ajetaan ohi tarkistamatta asiaa.

Sittenpä se selvisi. Lehdessä oli viime lauantaina, että 120 vuotta vanha Kanervamäen kyläkauppa sulkee ovensa sunnuntaina viimeisen kerran. Kauppiaasta oli juttu lehdessä otsikolla “Elämäntapana kyläkauppa”. Kuvaus kauppiaasta ja kaupasta oli niin lämminhenkinen, että kauppaan oli lähdettävä vaikka matkaa kertyi aika monta kymmentä kilometriä.

1255021826_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Löytyihän se sisäänkäyntikin kulman takaa. Se ei näy tielle, mutta vakiasiakkaat ovat tienneet oven olevan takapuolella. Haahuilin siellä tyhjässä kaupassa aikani. Ei näkynyt muita asiakkaita sen enempää kuin henkilökuntaakaan. Ehdin kerätä syliin erinäisiä tarvikkeita (joita en kauppaan lähtiessä tiennyt tarvitsevani). Valinta oli helppoa kun kutakin tuotetta oli pääsääntöisesti yksi kappale. Tuskin siellä hyllyt notkuivat tavaran painosta muulloinkaan, mutta luonnollisesti nyt oli loppuunmyynti, joten hyllyt olivat aika tyhjät.
Kauppias ilmaantui hissukseen  takahuoneesta. Kaupan ovet hän joutuu sulkemaan sairauden vuoksi. Lehdessä hän toteaakin, ettei kaupan pitäminen ole ollut enää aikoihin bisnestä vaan elämätapa. Ei ole edes voinut ajatella, että saisi itselleen palkkaa. Aina on jäänyt sen verran vanhaa leipää ja makkaraa, että on saanut syödäkseen.

1255022292_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jälkeenpäin tuli mieleen mitä kaikkea olisikaan voinut sieltä vielä hankkia. Oli jotenkin ahdistava olo kun katselin sitä pientä hiljaista kauppiasta. Kun hän katsoi suurien silmälasiensa läpi silmiin ja toivotti hiljaisella äänellä “myös sinulle kaikkea hyvää elämääsi”, tuntui ettei se ollut pelkästään huulien hyrinää vaan toivotus oli varmaan ihan vilpitön, ja hän todella tarkoitti sitä mitä sanoi.

Olisi pitänyt vuosia sitten polkaista jarrua joskus siinä kohdalla ja käydä kokeilemassa olisiko ovi kauppaan ollut auki. Se olisi ollut.
Nyt se on myöhäistä.

1255021461_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta näitä Kanervamäen kaupasta hankittuja keksejä ei syödä kuin isompina juhlapyhinä, olisikohan Joulu seuraava tai jos Pyhäinpäivänä. Paitsi että tietenkin 23.10., näissähän on pinkki täyte.