Selailen kotona parhaillaan kirjaa, jossa kerrotaan Picasson elämästä ja hänen tuotannostaan (viimehetken briiffaus huomista näyttelyreissua varten). Samanaikaisesti kuuntelen radiosta suunnattomasti pitämääni Tarja Närhen juontamaa “Euroopan taivaan alla”. Siellä soi parastaikaa “Raindrops keep falling on my head”. Siitä tuli mieleen vielä yksi matkamuistelus. Tämä on viimeinen, siirrytään sitten ihan muihin juttuihin.

Sääennusteet olivat luvanneet sadetta tiistaiksi ja keskiviikoksi, ja ehkä vielä loppuviikoksikin. Tiistaiaamuna näytti todella siltä, että tulee sadepäivä. Kun sitä sadetta ei kuulunut, läksimme tapamme mukaan kaupungille.
Ykskaks sadekuuro “yllätti”, ja vettä tuli todella rapsakkaasti. Kauppojen edustoilla olevat katokset täyttyivät yhtäkkiä sadetta pitävistä turisteista. Kauppiaat reagoivat salamannopeasti, aurinkolasitelineet kärrättiin pois, ja tilalle tuli sateenvarjotelineet.

1257017896_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisella puolen katua huomasimme brittiläisen herraseurueen. Tuli mieleen seitsemän veljestä. Tuo yksi, vasemmanpuoleinen, ei kuulunut joukkoon kuten ilmeestä näkyy. Kun huomasivat, että heitä alettiin kuvata, aloittivat laulun, joka sai viimeisetkin totiset sadetta pakoon juoksevat ohikulkijat hilpeälle tuulelle. Siinä tuli kaikki mahdolliset sadelaulut “I’m singing in the rain…” ym. Aloimme laulaa toisella puolella katua suomeksi kaikki muistamamme sadelaulut, mutta sen kisan hävisimme 6-0.
Tuo vasemmanpuoleinen herra osoittautui paikallisen ravintolan sisäänheittäjäksi. Ilmankos ei naurattanut yhtään, kun kansa kaikkosi kaduilta.

Sade kesti pari tuntia, putsasi kadut ja raikasti ilman, ja se oli siinä. Aurinko vei voiton loppuviikoksi.

Ja vielä vähän nestettä:

1257017843_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Atlantin mainingit osoittautuivat Vuorilammen uimarille vähän turhan reippaiksi. Vaikka oli neuvottu, että suuren laineen tullessa on “hypättävä”, hypyn ajoitus ei mennyt ihan nappiin, ja laine heitti reilunlaisesti kohti rantaa. Vauriot olivat henkisellä puolella, mitään fyysistä vauriota ei tullut.

Lähtöaamuna Atlantti oli tyyni ja rauhallinen. Se lupaili kaunista päivää ja koko viikkoa.

1257017951_img-d41d8cd98f00b204e9800998e