1257698198_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ajelin äsken kotiin sen tuhannen tuppurassa kelissä nelostietä. Ilma oli paksua harmaata pussakkaa, ja autojonot nostivat tiestä lisää suttuista vettä ilmaan. Näkyvyys oli varovaisestikin sanottuna heikko.
Ohitteluja ei juurikaan ollut, mutta pari rohkeinta tempaisi paikkaa katsomatta ohi saman tien kun saavuttivat autojonon. Rekkareista päätellen kuuluivat itäisen naapurimaan poliisipiirin alueelle. Ehkäpä heitä eivät nämä meidän sääntömme koske. Ei sen puoleen, onnistuu se “omiltakin”.
Eikä niin pimeää ja surkeaa säätä tulekaan, etteikö joku pimeä jalankulkija tai valoton pyörä sotke siellä seassa kapeaa piennarta.

Hirvittää!

1257698113_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jokin aika sitten löysin “aarteen” lipaston laatikosta. Epämääräinen röykkiö erilaisia heijastimia vuosien varrelta, ja narut sen tuhannen sykkyrässä.
Jossakin käsittämättömässä vireyspuuskassa selvittelin ne erilleen, vaihdoin kaikkiin uudet narut ja ehjät hakaneulat. Laitoin talomme ilmoitustaululle riviin  21 heijastinta, ja lapun, jossa kehotettiin ottamaan heijastin hihaan, ja kaverille kans. Parissa päivässä suurin osa heijastimista oli siirtynyt talossa asuvien opiskelijoiden hihoihin. Parin viikon kuluttua taulu oli tyhjä.

Valistunutta joukkoa!

1257340296_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viime viikolla  ilahdutti tämä porukka. Läheisen päiväkodin lapset olivat lähteneet vähän “mualimalle”. Ei kukaan voinut  olla havaitsematta tätä heijastinliiveihin pukeutunutta joukkoa.

Hoitotädeille ei tainnut riittää liivejä…