1260369677_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

…lauleli Irwin äsken radiossa. (Tai tietenkin hänen levyään soitettiin, taitaa laulella ihan muissa kuoroissa). Ihan oli minulle uusi rallatus, en ole ennen kuullut. Piristävää vaihtelua niihin iänikuisiin villiävilskettähelinäähelskettä….

Siitä tuli mieleen oma joululahjani ja Joulu, jonka muistan varmaan loppuikäni. Se lahja oli nukke, jolla oli kuminen (ihan kaupasta ostettu) pää ja rättivartalo. Nuken nimesin Eevaksi. Eevan mekon muistan vieläkin, ja vihertävän villatakin, jossa oli valkoinen ja tummanpunainen raita helmassa. Eeva pötkötteli vanerista ja puusta tehdyissä nukenvaunuissa. Vaunuissa oli sievät petivaatteet pitsireunaisine päällilakanoineen ja tyynyliinoineen.. Pystyn ne näkemään vieläkin ihan sellaisina kuin ne oli. Se oli jotain niin suurenmoista.


Pikkuveli sai myös nuken, joka oli puettu pojan vaatteisiin, viininpunaisiin samettihousuihin ja valkoiseen villapaitaan. Nuken nimeksi tuli Ville. Veli sai myös puisen kuorma-auton, joka oli saman värinen kuin minun nukenvaunut, vaalean vihreä.


Saunalle Joulun alla ei viikkoihin saanut iltaisin mennä. Sieltä loisti valo, ja äiti sanoi isän tekevän siellä lauderemonttia. Sinne ei saanut mennä, koska siellä käsiteltiin maaleja ja liuottimia (siis haloo…lauderemontti, mitä ihmeen maaleja ja liuottimia).
Siellä isä värkkäsi työpäivän jälkeen lahjoja. En tiedä milloin äiti oli nuket tehnyt ja niille vaatteet ja petivaatteet. Varmaan yöllä kun me muut nukuimme.


Olin jo siinä iässä, että vähän oli alkanut epäilyttää koko joulupukkitouhu, ja kun isommat tytöt vähän vihjaili, ettei mukamas koko Joulupukkia ole olemassa.

Ja voi kauhistus!

Joulun jälkeen kerran liiterissä huomasin pienen pätkän samanlaista kumisuikaletta, jota oli nukenvaunujen ja auton pyörien ympärillä. Patjan ja tyynyn päälliskangaskin vaikutti jotenkin tutulta. Ja ihan oikein, Amerikan täti oli laittanut joskus paketissa mekon, jota en ollut koskaan nähnyt äidin pitäneen. Mutta sen mekon napit löytyivät nappilaatikosta. Siis ne petivaatteet oli tehty sen mekon helmasta.
Selvä tapaus!
Äiti ja isä oli tehneet lahjat, ja sitä Joulupukkia ei sitten ollut olemassa.
Voi surkeus!
Ja pahinta oli, kun pikkuveljelle ei saanut sitä sanoa.

Muistaakohan nykyisin lapset, sen enempää kuin aikuisetkaan, saamiaan lahjoja vuosikausia. Eppäilen..

No mutta, nuoremmille lukijoille.. aivan…tämä muistelus on  yli 50 vuoden takaa, jolloin “hiihdettiin kouluun kesät talvet”, jolloin kuusi haettiin metsästä jouluaattona, eikä viikkoja ennen automarketin parkkipaikan kuusikauppiaalta, jolloin Joulupukki tuli aattona, eikä yhtään ennen näkynyt mitään pahvinaamoja pitkin teitä, ja jolloin Jouluna oli aina hanget korkeat nietokset…
Hmmm… vai olisikohan niin, että aika kultaa muistot.