Sitkun kesä on mennyt, ja syksyllä taas elämä asettuu uomiinsa, silloin on hyvä alkaa ylläpitää kuntoaan. Silloin on hyvä aloittaa jumppa ja kuntosali. Myöhemmin voi sitten jatkaa muutaman vuoden hyllyllä ollutta avantouintia.
Kun se kerta kaikkiaan on niin, että syntymälahjana saatu onneton selkä ei pysy kunnossa ilman säännöllistä huoltoa. Se on tullut selväksi jo kymmeniä vuosia sitten. Myös flunssat pysyivät loitolla niin kauan kuin avantouinti oli mukana kuvioissa.

Mutkun siinä kesän jälkeen tuli sitten kaikenmoista retkeilymeininkiä, pari Kuusamon reissua ja yksi matka vähän kauemmas. Ja flunssanpoikanenkin siinä kiusasi välillä, ja mitä lie ollut muuta säätöä, ettei sinne kuntosalille eikä jumppaan tullut mennyksi. Kun hajosi se jumppa- ja kuntosaliporukkakin, niin ei kai sitä nyt vieraaseen porukkaan… Ja se uiminenkin loppui lokakuuhun.

Nytkun se selkä sitten laukesi, pyytämättä, mutta ei yllätyksenä, ja liikkuminen muistuttaa hiihtämistä ilman suksia, kun jokainen aivastus saa kauhun partaalle, putoaako polvilleen vai ei, nyt ei sitten voi jumpata eikä mennä kuntosalille eikä avantoon.

Mutta, sitkun selkä tulee kuntoon…niin mitä sitten…

1260533785_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ostin fakiirimaton, kaikki muutkin näyttivät ostavan. Täydennyksenä kaappiin, kun sieltä nyt viime viikonlopun juhlallisuuksissa lähti entistä “tarpeellista” toiseen kotiin.
Laitanpahan vaikka ensi jouluna kierrätykseen jollei toimi.