1263756755_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt se alkoi, pilkkikausi!
Toukat ja eväät reppuun, haalari niskaan, saappaat jalkaan, ja suunta entiselle varmalle ahvenpaikalle. Se paikka ei ole koskaan pettänyt. Varmempi on kuin minimanin kalatiski (siellä ei välttämättä ole aina affenta).

1263756386_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensimmäisenä hommana (jälleen kerran) oli irrottaa koukku kintaasta, johon se oli ehtinyt tarttua. Avannon kairaaminen, ainakin vierestä katsoen, oli kovin vetistä puuhaa. Vettä taisi olla enemmän jään päällä kuin alla.

1263756413_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onki avantoon, ja siitä se lähti. Kynsikkäät oli umpijäässä ensimmäisistä minuuteista lähtien. Vaikuttaa kalamiesten jutuilta, mutta totta se on. Ei ehtinyt kuin ongen aina saada veteen, oli kala kiinni. Varttitunnin päästä oli ahvenia jo ihan mukavasti. Kappas vaan, osui tuo yksi vähän suurempi päällimmäiseksi. Silmänisku

1263756451_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sormet olivat hetken päästä täysin tunnottomat kylmästä. Pisteli ja paleli. Toukkaa ei oikein saanut enää koukkuun, ei liioin kalaa irrotetuksi. Tuli hetkeksi jo samanlainen tunne kuin joskus vuosia sitten. Olimme olleet useita tunteja pilkillä, ja paleli niin mahottomasti. Totesin siinä, että onkohan meidän elämä tosiaan näin kovaa, että on hypotermian partaalla kynnet hyyhmässä täällä tuntikausia narrattava kaloja.
Siihen toinen kalastaja alkoi varovasti ehdottaa, että “voidaanhan me läht…”.
“EI voida“, oli vastaukseni, ja taas jatkettiin. On se niin mahottoman mukavaa ja terapeuttista. Touhun järkevyyttä voi itse kukin miettiä…

1263756528_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1263756557_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vähän reilun tunnin mittaiseksi jäi pilkkikauden avaus. Mutta ei niin pientä reissua, ettei eväitä ehdi syödä.

1263756599_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1263756636_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1263756284_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ahvenista pääsivät osallisiksi kaikki.

Pilkiltä kiiruhdimme vielä elokuvateatteriin katsomaan “Havukka-ahon ajattelijaa”. Hyisen luontoretken vastapainoksi mahtavaa kainuulaista kesämaisemaa, ja Konsta Pylkkäsen sinisiä ajatuksia.