Pilkkikisoihin olen vuosittain osallistunut vaihtelevalla menestyksellä. Enimmäkseen olen talvisin osallistunut yhteen kisaan, jossa palkintoja on ollut pari kolme kierrosta jokaiselle osanottajalle.
Saaliista riippumatta kaikki ovat tulleet palkituiksi runsain mitoin

Eilen räjähti potti!


1270714993_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Tällä vähän alle kilon hauella irtosi ykköspalkinto. Eihän siinä jos hauki ui koukkuun, mutta että sain sen vielä ylös. Huutoahan siinä nostossa taisi karata aika runsaasti. Ei muistunut mieleen, että pilkkikisoissa pitää olla vähän salaperäinen, eikä kuulutella jos sattuu kala syömään.
Ei voinu minkään, ääntä karkas! Kai se kala halvaantu jo siitä huudosta eikä ymmärtänyt yrittää karkuun.


1270715088_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Muutenkin samasta avannosta nousi ihan mukavasti affenta. Olisin voinut osaltani lopettaa kisan varttitunnin pilkkimisen jälkeen, mutta mukavasti meni se puolitoista tuntia jäällä seurustellessa entisten työkavereiden kanssa. (Kyllä tosiaan vaikuttaa leuhkalta kalastajan jutulta, mutta minkäs teet kun tuntuu niin mukavalta. En tiedä seuraako tästä tietynlainen loppu).Hymy


1270715068_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Palkinnon pääsin valitsemaan päältä, ja kuinka ollakaan, linnunpönttö sieltä lähti kainaloon. Nyt hitonmoisella haipakalla kiidättämään sitä maille. Pääsee taas joku vuokralainen muuttopuuhiin.
Arpajaisista sain (valitsin) vielä tällaiset Pia Törnellin mukit. Ovat tosi kauniit ja käteenkäyvät mielestäni.

Mukavinta kuitenkin oli tavata entisiä työtovereita. Lähes 30 vuotta samassa savotassa tekee tapaamisen kovin mutkattomaksi. Niihin vuosiin mahtuu jo niin paljon yhteisiä muistoja, ettei jutun aiheita tarvitse keksiä.

Nyt pitää varmaan laittaa pilkkivermeet suksien kanssa kesäteloille ja ottaa esiin vanha Helkama.
Pyörätiet alkavat olla ajokunnossa.