Hectorin mukava jutustelu ja musiikki joidenkin vuosikymmenien takaa kuuluu radiosta taustalta tätä kirjoitellessani. Sopii hyvin mielentilaan. Muistelen (mitäpä sitä muuta ) eilistä iltaa.
Kokoonnuimme 30 entisen luokkatoverin, rehtorin ja parin opettajan joukolla luokkakokoukseen. Ei ne luokat ihan niin suuria olleet 60-luvulla. Mukana kokoontumisessa oli kolme rinnakkaisluokkaa.
Keskikoulun päättymisestä on kulunut 45 vuotta. Paljon mahtuu niihin vuosiin.
No, mitä tapahtuu kun koulukaverit tapaavat entisessä kotipitäjässä niinkin pitkän ajan jälkeen. Tietenkin jatketaan siitä mihin jäätiin. On se vaan ihmeellistä. Ikään kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan. Joidenkin kohdalla vähän joutuu itse kukin nimeä miettimään, mutta muuten henkilö on ihan tuttu… ilmeineen, puhetyyleineen ja muutenkin olemuksineen.


1273997746_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Kiertoajelu kotipitäjässä pienten kylien läpi, joista silloin kouluun keräännyttiin kirkonkylään, tapahtui kouluaikaisella linja-autolla (nykyisin kutsutaan bussiksi). Sama dieselin katku ja tukahduttava kuumuus toi mieleen koulumatkat. Vain tuhannen painava jenkkikassi koulukirjoineen puuttui. Kuljettaja oli sama joka silloin koulumatkoilla. Oli tuulettanut diagonaalipukunsa ja lähtenyt baanalle. En pysty kuvailemaan tunnelmaa bussissa.


1273997799_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Tuuletus (luukku takalasissa) “kytkettiin päälle” matkalla. Yhdessä suuressa ylämäessä auto möyrysi kuin sonnilauma. Viimeisillä voimillaan vipusi itsensä mäen päälle. Luultiin jo, että joudutaan työntämään.

1273997889_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Rahastajalaukkukin oli kaivettu naftaliinista. Joku muisti, että ei koulukyytiä rahalla maksettu. Jokaisella oli keltainen pahvikortti, jossa oli joka päivän kohdalle piirretty pyörylä. Siihen linja-auton rahastaja löi reiän ao. päivän kohdalle.


1273997778_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Koulun muistomerkillä käytiin. Koulua ei ole olemassa, sen poltti eräs entinen oppilas.

Päivä jatkui järven rannalla huvilalla epävirallisella tavalla. Syötiin, seurusteltiin, muisteltiin… tietenkin… ja jotain keskusteltiin tämän hetken asioistakin. Sairauksista ja lääkityksistä ei keskusteltu. Ei olisi tainnu yksi vuorokausi riittää, jos siihen aiheeseen oltaisi paneuduttu.

Sen verran tätä päivääkin sivuttiin, että pistäydyttiin golfkentällä, joka on kokoontumispaikan  yhteydessä. Toimitusjohtaja opasti meitä pelin saloihin. Osa meistä, rohkeimmat… vai olisiko hölmöimmät… jopa kokeiltiin lajia. Käsittämätöntä, kyllä se maila osui palloihin ja lujaa pallot lähtivät. Se swingi ei tainnut olla ihan oikeaoppinen. Oletteko koskaan kuulleet henkilöstä, joka on saanut golfpalloa lyödessään mailan osumaan omaan vasemman jalan ukkovarpaaseen.
Nyt olette!
Aika hiton kipiältä tuntuu ja väri on aika tummanpuhuva. Olisi siinä pallo lähtenyt kauas jos olisi maila osunut siihen.

Päivästä riittää muistelemista pitkäksi aikaa. Viiden vuoden päästä kokoonnutaan 50-vuotis tapaamiseen. Sitä tapaamista kaikki varmaan odottavat. Nähtäväksi jää, ketä on riveissä silloin.

***EDIT*** Ja nyt alkoi vielä soida radiossa “Hotel California”, yksi top kymppiin kuuluvista ikinä tehdyistä biiseistä mielestäni! Eipä heikennä tunnelmaa yhtään…