Harvoin, tuskin koskaan on niin tärkeää asiaa keskikaupungille, että aamusta sinne tulisi lähdetyksi.
Kannattaa joskus lähteä. Kaupunki näyttää aivan erilaiselta kuin keskipäivällä tai puhumattakaan illalla.
Joskus on hyvä kävellä vaikka kadun toista puolta. Sieltä katsottuna tuntuu, että uusia liikkeitäkin on ihan just ikkään avattu. Jahas, näyttääkin tuossa uudeksi luulemassani puodissa olevan 1-v synttärit. Kappas vaan, on jäänyt puoti huomaamatta, täältä kadun toiselta puolelta se osui heti silmään.

Eilis aamulle olin onnistunut saamaan hammaslääkäriajan tilattuani sen kolme kuukautta sitten .
Haahuilin hammashoitolan käytävillä. Oli ensimmäinen kerta tässä hoitolassa. Ei tarvinnut kauan haahuilla, kun punaposkinen rouva näytti missä on jonon pää. Vastaanottoluukku oli kiinni, vaikka kello oli jo lähes 9. Olisi kuulemma pitänyt aueta klo 8. Minkäänlaista epäselvää ei päässyt kenellekään tulemaan missä jonotetaan, siitä punaposkinen rouva piti huolen. En tiedä minkä vuoksi se piti tehdä suuriäänisesti ja sanoisinko vihamielisesti. Oli tainnut olla ensimmäisenä kärkkymässä luukun avautumista, tai muuten vaan oli…. ehkä ahtaat kengät tai jotain muuta epämiellyttävää.

Kello tuli yhdeksän, luukku avautui, ja samalla useita hoitohuoneiden ovia, joista alettiin huudella asiakkaita sisälle. Odotusaula tyhjeni hetkessä. Hukkaan meni punaposkirouvan säätäminen, hien pintaan puristuminen ja poninhännän tarmokas viskominen eeskahtaalle.

Hammaslääkärikeikan jälkeen siirryin katukahvilaan aamukahville. Aurinko paistoi, kadulla kulkijat olivat helletamineisiin pukeutuneita ja kiireettömän tuntuisia.
Pari iäkästä herraa kertasi sotamuistojaan. Vaikka sieltä purkautui koko kiroilusanasto jutun lomassa, hyväntuulisina he kuitenkin jutustelivat.

Kun nyt siinä satuin olemaan kaupungilla, tori piti käydä katsastamassa. Muutama kahvikoju ja saman verran kukkakauppiaita. Ei muuta. Entinen torimeininki haitarinsoittajineen ja helppoheikkeineen on taakse jäänyttä elämää. Voi vaan kuvitella miltä tori näyttää talvella. Kuolleelta. Torin ympärys on rakennettu täyteen kalliita kerrostaloasuntoja. Linja-autoasema siirtyi pois talojen alta, ja sitä myötä myös asiakkaat torilta.
Kun nyt satuin kaupunkiin, niin katselinpa samalla vähän puoteja mahdollisesti ihan shoppailumielessä. Donna outlet puoti on avattu, sanottiin standissä. Kiinni oli ovi eikä siinä oikein selvinnyt moneltako aukeaa.
Mistä tuo tuollainen outlet on tullut!? Millä nimellä niitä puoteja ennen kutsuttiin, joissa myytiin ne kenkäparit ja ryysyt jotka eivät kelvanneet normaalihinnoilla normaalihyllyistä. Oliko niille omia puoteja, vai sullottiinko ne kelpaamattomat yhteen laariin, josta niitä hampaat irvessä kilvan kiskottiin.

Kotikulmilla tapasin vielä pari ilahduttavaa porukkaa. Toista johti paksuponinhäntäinen ja kiiltäväkorviksinen nuori mies. Perässä tulevat nappulat olivat ehkä eskari-ikäisiä, miehekkäästi suurissa lippalakeissaan ja “Messi” ja  “Ronaldiño” paidoissaan pallot kainalossa.
Toinen porukka oli läheisen päiväkodin lapset menossa kesäretkelleen keltaiset huomioliivit päällä. Yhdessä liivissä näytti olevan Muumi-kuviointi. Olisiko liivin sisällä ollut synttärisankari tai muuten vaan vuoro käyttää Muumiliiviä.

Taidan lähteä huomennakin aamusta liikkeelle…
… ai niin, ja se shoppailu: hammaslankaa apteekista, viiskakskytä…