“Hei, mutta nyt pitää lopettaa puhelu, peli alkaa ihan just! Mukava katsoa kuinka Espanja tekee historiaa ja ottaa ensimmäisen maailmanmestaruuden jalkapallossa”.

“No mutta kun nyt taitaa käydä niin, että sen ottaakin Hollanti!”

“Mitä!!  Sehän on sitten vedon paikka, mistä vetoa?”

“No Kossupullo”

“En tykkää Kossusta”

“No viinipullo sitten”

“Kuulostaa paremmalta”!


PAM!!!, Espanja ampuu maalin vähän ennen puolta yötä.

Täp täp täp (viesti): Kuivana kiitos!

Plimmm (paluuviesti): Aika näyttää! (peliä on vielä jäljellä muutama minuutti, tätä ei ilmoiteta viestissä).

Piiiiip!!! Peli loppu, Espanja on mestari!

Täp täp täp (viesti): Toistan: kuivana, kiitos!

Nyt jännittää, saanko pullon kuivaa valkoviiniä. Veikkaan (tiedän), että saan, ehkä pitkin hampain ja selityksen kanssa.

Jos joku olisi sanonut vaikka kuukausi sitten, että tulen istumaan nenä kiinni kannettavan tietokoneen näytössä katsomassa jalkapalloa puolen yön aikaan, että olen niinkin innokas ollut, että lyönyt vetoa voittajan puolesta ja vielä voittanut vedon, en olisi uskonut. En tiennyt kuukausi sitten, ketä on pelaamassa koko kisoissa. Jotenkin se into kasvoi kisojen myötä.


Kuivan valkoviinin voin nauttia vaikka laulamalla kuuluvasti :
;feature=related