Taitaisin tiukan paikan tullen tulla juttuun ilman jäätelöäkin. Mutta kun joku onneton on mennyt keksimään sen, ja sitä vielä myydäänkin, niin onhan sitä pitänyt opetella syömään.
Viime kesänä se löytyi! Lakritsijäätelö, tai oikeammin lakritsituutti. Ja ihan tietyn valmistajan tuote, alkaa I:llä.
On juttu vaan niin ikävästi, ettei juuri sitä tahdo löytyä kaikista edes hyvin varustetuista myymälöistä.
En nyt ihan kaupan lattialle heittäydy parkumaan, vaikka mieli joskus tekisikin.
Tänään  mieliteko yltyi niin voimakkaaksi, että piti lähteä lähikauppaan jalkavasten sitä ostamaan.
Pyrin välttämään kaupantekoa sunnuntaisin, mutta hätätilanteessa poikkean periaatteestani.

Nyt oli!


Roikuin vyötäröä myöten pakastealtaassa, kiertelin sitä puolelta toiselle, nostelin paketteja, niin eikös siihen kaupantäti sännännyt paikalle hätiin.
Ei ole, ei kuulu valikoimiin, mutta pakettijäätelöä olisi. Ei tuuttia, ei edes oikean valmistajan tuote, mutta joskus ihminen joutuu alistumaan, (kuten Alma-mummoni totesi, kun joutui ensimmäisen kerran elämässään sairaalaan 90 vuotiaana yhdeksi yöksi ). No mikäs siinä auttoi, litran paketti matkaan.
1280077616_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Eihän sitä tietenkään ole pakko kerralla syödä, ei edes yhden päivän aikana. En tiedä mihin veisi piiloon itseltään. Naapurin Annelin pakastin tuli mieleen.
Omaan on turha piilottaa.

1280077770_img-d41d8cd98f00b204e9800998e