1278073841_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onneton tirppa kyyhötti nurmikolla paahtavan auringon alla. Tarkempi syynäys osoitti, että pyrstö ei ollut vielä kehittynyt, ja siipisulatkin olivat kovin keskeneräisen näköiset. Miten tuo pieni onneton oli joutunut pesästä ulos ennen aikojaan.
Keväällä käkipariskunta kaarteli pihamaalla. Olisiko käkiemo lykännyt munansa tämän pajulinnun pesään. Käen poikanenhan suurimpana joukosta pitää huolen, että on suu selällään ottamassa emon tuoman evään. Jossakin vaiheessa työntää muut poikaset pesästä ulos. Lieneekö tämä ollut sellaisen tapauksen tulos.
Mitenkäs asiaa voitaisi auttaa?
Kaivettiin mato evääksi ja laitettiin vettä kupissa eteen. Linturaukka vaan aukoi ja sulki silmiään, eikä hievahtanutkaan paikaltaan. Nostettiin sitten varovasti marjapensaan alle auringolta suojaan.

Varttitunnin päästä tirppa oli häipynyt, ja kauempana olevan marjapensaan alta kuului lintuemon ääni.
Siellä emo opasti poikastaan lähtemään peräänsä. Pyrähteli pienen matkan edellä, ja poikanen seurasi juosten ja siiventynkiään vauhdikkaasti viuhtoen. Jonkin ajan päästä ketään ei näkynyt nurmikolla. Emo oli vienyt poikasen metsän suojaan, ja varmaan huolehti sen ravinnosta. Niin ainakin uskottiin.

Kyllä se on uskottava, että kyllä luonto omansa hoitaa. Ainakin eläinkunnassa…