Illansuussa työnsin  Helkamaani pihasta kadulle. Päivittäinen pyöräily- ja uintireissu oli mielessä.
Samaan aikaan ohi asteli verkkaisesti, katse maahan päin luotuna A. Tutustuin A:aan muutama vuosi sitten harrastusten yhteydessä. Harrastuspiiri on hajonnut, mutta muutaman kerran olemme tavanneet kadulla ja vaihtaneet pikaisesti kuulumiset.
A oli harrastusporukan ilopilleri, aina yhtä positiivinen, ja osaa nauraa myös itselleen. Ulkoinen olemus aina kovin huoliteltu, kuten oli nytkin. Huomio kiinnittyi valkoiseen virkattuun myssyyn, jossa oli suuri musta ruusuke koristeena.
“Ei mene hyvin, pari kuukautta (tai oliko viikkoa) sitten todettu ärhäkkä syöpä keuhkoissa, maksassa, haimassa ja aivoissa. Leviää kulovalkean tavoin”.
Saman tien hän kääntyi poikkeavalle kadulle ja jatkoi matkaansa. Vähän matkaa kuljettuaan hän kääntyi katsomaan taakseen, ja huuteli perääni, että “kerro tutuille terveiset”.
Jatkoin matkaani rantaan. Lieneekö vesi ollut lämmintä vai joko oli viilentynyt, en muista. Ajatukset oli kyllä ihan muussa kuin uintiveden lämpötilassa.

Etsin My Spacesta Mikko Siltalan laulu  “Hei herää sisko”. Kuuntelin sen monta kertaa.

Siskon otsaan päivänsäteen
sälekaihdin heijastaa,
sisko istuu pöydän luona
ruutuvihkoon kirjoittaa.

Paperille piirtyy monta
suunnitelmaa tulevaa.
joiden jälkeen helpompaa
on sitku tehdyksi ne saa.

Sitku paperit saa ulos
sitku duunipaikan saa,
sitku eka kunnon palkka
tilillensä kolahtaa.

Sitku maksanut on lainan,
sitku jotain jemmaan jää,
sitku rahahuolet loppuu
sitten ehtii elämään.

Hei herää sisko ja katso maailmaa,
hei herää sisko vain sua se odottaa.
Päivä yksikään ei palaa, mikä häipyi häipyi jo,
sälekaihtimesi avaa, siellä paistaa aurinko.

Sitku laihtuu pari kiloo,
sitku mahtuu bikiniin,
sitku löytää kivan miehen,
sitku pääsee naimisiin.

Sitku lapset pärjää yksin,
tai ne muuttaa omilleen.
Sitku iso talo myydään,
sit jää aikaa itselleen.

Hei herää sisko…

Siskon otsaan päivänsäteen
sälekaihdin heijastaa,
yksin istuu pöydän luona
ruutuvihkoon kirjoittaa…
Hei herää sisko ja katso maailmaa,
hei herää sisko vain sua se odottaa.
Päivä yksikään ei palaa, mikä häipyi häipyi jo,
sälekaihtimesi avaa, siellä paistaa aurinko.



Tästä laulusta tuli mieleen muutaman vuoden takainen vierailu siskon luona. Isosisko sanoi , kun oli syöpää sairastavana saattohoitovaiheessa, että toteuttakaa toiveitanne, tehkää itsellenne tärkeitä ja mieleisiä asioita nyt eikä sitku. Sitä kun ei tiedä tuleeko sitä sitkua välttämättä koskaan.