Eilen uni loppui 5:35. Nyt on taidettu tulla siihen ikään, ettei unta riitä kovin pitkään, vaikka olisi mahdollisuus nukkua niin myöhään kuin huvittaa. Nousin ylös ja kurkkasin varovasti verhon raosta. Maa oli valkoinen. Taivaasta tuli valkoista märkää rättiä sakeana. Olisipa ollut otollinen aamu tempaista täkki korviin ja yrittää saada unen päästä kiinni uudelleen.
Mutta ei!
Eipä muuta kuin ylös, puurokattilaa liedelle ja aamun lehti nokan alle. Siinä tulikin kuningasajatus mieleen. Olisikohan uimahallilla minkään sorttista vesijumppaa aamuvirkuille. Pikainen tarkistus lehdestä, ja olihan siellä!
Puuro kitusiin, kamppeet niskaan, punaiset (uudet) kumisaappaat jalkaan, reppu selkään ja etukenossa räntäsateeseen.
Parikymmentä aamuvirkkua oli puskenut läpi räntäsateen, ja meno oli rivakkaa altaassa. Kolmen vartin jumppa, saunominen ja pulahdus kylmäaltaaseen!
Reippain askelin kotiin, aamukahvit tippumaan, ja lehti uudelleen nenän alle.
Olipa aamun avaus!
Koko päivä oli hyvin energinen.

Tänä aamuna kello olikin lähellä seitsemää, kun unta tuntui olevan riittävästi pallossa. Avasin radion, ja kuulin, että ensimmäinen chileläinen oli nostettu maan pinnalle. Pomppasin ylös sängystä, ensimmäiseksi läppäri auki ja ylen sivulle seuraamaan suoraa lähetystä nosto-operaatiosta. Muutaman minuutin päästä nousi toinen mainari kapselissa maan pinnalle. Itku siinä pääsi minulta. Asianosaiset olivat hyvinkin reippaan näköisinä. Vaimo odotteli jännittyneenä. Heidän tunteenpurkauksensa tulevat ehkä viiveellä. Tilanne on varmaan kovinkin epätodellisen tuntuinen.
Nyt takaisin ylen sivulle seuraamaan nosto-operaatiota. Kolmas mies on matkalla maan pinnalle.


1286947366_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Loppuun vielä kesän viimeiset ennen lumen tuloa pelastetut kukkaset.

PS. Kolmas mies on jo maan pinnalla!