Se on tänään. Sopii hyvin minulle. Niitä päiviä on viikossa henkilökohtaisesti huomattavasti enemmän kuin niitä ostavaikkamitäpäiviä.

Tämä juttu onkin maanantailta.
Tarvitsin uuden maton, niin päätin!
Kaikki mahdolliset kaupat koluttuani tulin siihen tulokseen, ettei sellaista mattoa, jonka olin päättänyt hankkia, oltu keksittykään. Ei se nyt niin kummoinen ollut vaatimuksiltaan, mutta kun ei niin ei. Missä oli liikaa punaista tai väri oli liian kirkas punainen, missä liian vähän pellavanväriä. Missä oli raita liian leveä, missä muuten vastenmielinen. Taisi siinä yhdessä kaupassa nuukuuskin nostaa päätään.
No ei sitten!
Satuin siinä sopivasti kirpparin nurkille. Päätinpä käydä katselemassa mitä siellä olisi. Mattoasian olin jo heittänyt mielestäni.


Kirpparille on nykyisin tosi levollista mennä. Ne ajat on eletty, kun aina tarttui jotain “tarpeellista” mukaan. Nyt voin rauhassa katsella ja hypistellä, eikä minun tarvitsekaan hankkia kaikkia niitä kauniita ja “tarpeellisia” esineitä itselleni.  Tälläkin kertaa läksin kipparilta tyhjin käsin.
Sekin aika on eletty kun piti hankkia! Ensin hankin vanhoja huonekaluja kirppareilta ja huutokauppakamarilta. Osa on käytössä sellaisenaan, osan entisöin. Työväenopistossa monta iltapuhdetta nyhräsin niiden kimpussa. Mukavaa oli ja palkitsevaa. Sitä lajia alkoi olla jo niin runsaasti, että olisi pitänyt hankkia isompi asunto. Lopetin sen rallin. Edelleenkin pysähdyn katselemaan ja kämmenellä silittelemään niitä, mutta osta en.

Sitten alkoi ilmaantua kupari- ja messinkipotteja. Seuraava keräilykohde olikin vanhat lasipurkit. Jossakin välissä ostelin vanhoja hapsureunaisia pöytäliinoja. Lähikirpparin myyjille annoin tehtävän. Jos he huomaavat, että käsivarrellani on yhtään pöytäliinaa lähdössä matkaan, heidän tuli ilmoittaa minulle, että “sinulla on näitä jo riittävästi”. Niin loppui sekin tekstiilihankinta.

Kun jäin kotiin työurani tehneenä, alkoi tavaranpaljous ahdistaa. Kun siinä päivittäin katseli sitä roinamäärää, tuli pakottava tarve hankkiutua eroon liiasta irtaimesta. Alkoi tavararalli kipparille päin. Muutamana keväänä ja syksynä olen pitänyt roinanhävittämis viikon. Olen tehnyt itselleni tiettäväksi, että uutta kenkäparia ei osteta jollei samalla luovuta vähintään yhdestä. Sama kaikkien vaatteiden, astioiden, kodintekstiilien ja kaiken muun kohdalla.
On osoittautunut toimivaksi malliksi!

Nyt voi kuulostaa siltä, että onpas siellä määrätietoinen emäntä kun noin tiukkana on heräteostosten kanssa.
Mainittakoon, että matonhankkimisreissun saaliina on kuusi kappaletta juomalaseja. Minkas teit, kun Kaj Franckin kartio-laseja oli juuri se  kuusi kpl puolella hinnalla halpiskorissa. Ne vaan oli ihan juuri sitä, mitä olisin tarvinnut jos olisin tarvinnut. Samasta korista tarttui mukaan uusi munakello.

En tiedä mistä päästä alkaisi heittää seinään vanhoja laseja, vai veisikö kirpparille. Mutta kun ne entisetkin ovat ihan ehjiä. No, ainahan laseja tarvitsee. Eikä ne nyt niin paljoa tilaa vie.
Ja se munakello tuli tarpeeseen.
Entinen meni rikki!

1290780447_img-d41d8cd98f00b204e9800998e