1290370030_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lauantai aamuna unisin silmin jääkaapin oven avattuani havaitsin, että pimeää on, myös kaapissa.
Eipä huolta, lamppu on varmaan palanut. Tein suhteellisen kauan töitä ennen kuin keksin missä se lamppu  sijaitsee. Se kun oli, kuten sanoin, pimeänä. Luonnollisesti se oli kaapin oven puoleisella seinällä, niin pienessä kolossa ja niin vaikeasti saavutettavissa, että sitä on turha yrittää irrottaa, jollei ole yliliikkuvat nivelet ranteessa
Lampun sijoituspaikan on ilman muuta suunnitellut miesinsinööri. Siis henkilö, joka ei missään elämäntilanteessa vaihda itse lamppua. Jollei taloudessa ole naisväkeä, annetaan kaapin olla pimeänä. Löytyyhän ne kaljat ilman valojakin vakituiselta paikaltaan, johon ne vuosikausia on laitettu. Ehkäpä juuri silmälläpitäen mahdollista lampun väsymistä.

Tutkailin lamppua, mielestäni se vaikutti ehjältä. No sitten tietenkin on sulake palanut. Myös ne näyttivät kuitenkin ehjiltä.
Tuli mieleen muutaman vuoden takainen hätätilanne. Yläkerran iäkäs Aili soitti ovikelloa kuin olisi tulipalo ollut talossa. Kun menin ovelle, huusi kauhuissaan, että tule kiireesti, ameriikanrouvan jääkaappi räjähti. No minä sinne hätiin. Aili oli ameriikanrouvan kanssa mättänyt jääkaapista kaikki eväät keittiön pöydälle. Yhteen ääneen he informoivat kuuluvasti, kuinka oli kuulunut kamala paukaus, ja kaikki mennyt pimeäksi. No ei siellä kaikki ollut pimeänä, mutta jääkaappi oli. Sulake oli palanut, ja  ilmeisesti todella pamahtanut palaessaan. Vaihdoin sulakkeen, ja maailma pelastui!

Mutta takaisin tähän päivään, tai siis lauantaihin!

Totesin, että lamppu ja sulake ovat ehjät, siis kaappi on rikki! Siinä kohtaa olisi varmaan lehtifirman digitaalimittarikin naputtanut kovilla kierroksilla, jos olisin mitannut lämpöjä. Ne nousivat varmaan kohisten samaan tahtiin kuin puna poskilla.
Siis lauantai! Mahtaa olla helppo saada korjaaja jääkaappipakastimelle, johon oli ostettu viikonlopun eväät jo perjantaina, ettei tarvitse tunkea lauantaina lykkimään kärryjä ruokakauppaan.

Tutkailin uudelleen lamppua. Ehkäpä se vaikutti kuitenkin siltä, että lanka oli poikki. Kyllä oli minuutit pitkiä aamulla, kun odotin lähikaupan aukeamista. Tuhannen loikkaa kiiruhdin kauppaan toteamaan, että ei lähikaupassa jääkaapin lamppuja myydä.
Autoa alle ja tavarataloon lamppuosastolle. Milloin olette viimeksi käyneet tavaratalon lamppuosastolla? Kyllä on lamppuja, varovasti arvioiden miljoonaa eri lajia. Yritimme siinä toisen naisihmisen kanssa löytää tarvitsemiamme tuotteita. No se jääkaapin lamppu löytyi, mutta herravarjele jos pitäisi löytää joku energiansäästölamppu tiettyä tarkoitusta varten. Eipä ole ihan helppo nakki. Tulimme tämän naisihmisen kanssa siihen tulokseen, että sähköinsinöörin koulutus on hankittava, jos aikoo selviytyä ilman henkilökunnan (jota ei ole) apua. Tai toinen vaihtoehto on sähköalan erikoisliike. Muuten, missähän käytetään hajuvesilamppua. Sellainenkin oli hyllyssä.

Eipä hätiä, lamppu siitä kodinkoneesta oli todella ainoastaan palanut. Asia on siltä osin kunnossa.
Tuli siinä mieleen viime kesäiset myrskyt, jolloin ihmiset olivat ilman sähköä viikkokausia. Kolahti siinä oma ongelma ihan oikeaan mittasuhteeseen.

Tuttavaperhettä oli kesällä myrsky riepotellut urakalla. Useita puita oli kaatunut pihapiirissä ryminällä, ja sähköt olivat yli kaksi viikkoa poikki.
Kun sähköt olivat vihdoin palanneet, perheen pikku-Pirkko oli silmät pyöreinä kysynyt äidiltään, että “Miksi puut eivät nouse pystyyn?” Taisi olla perheen metsäinsinööriäidille visainen ammattiaiheinen pohdittava.