1289926239_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onneksi ei tällä foorumilla ole dedlainia. Muuten saattaisi joskus joutua käyttämään Lassin inspiraation lähdettä.

1289926208_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Myös tämä sarjakuva iski silmään sanomalehdestä. (Eipä ole kumma jos lehdenluku kestää, kun välillä pitää skannailla kuvia). Siitäpä saadaan onneton aasinsilta päivän, tai oikeammin koko viikon askelmerkkeihin.
Viikko sujuu ruumiinkulttuurin (hetkinen, siis ruumiin..?, no olkoon) merkeissä.
Maanantaina pukeuduin reenirikooseen. En kysellyt kissarouvilta, miltä näyttää. Ilmeistäkin saattoi lukea, että vastaus olisi ollut tuon sarjakuvan kaltainen.
Tiistaina (siis tarkemmin ajatellen sehän on tänään) kello pärähti soimaan 5:50. Onpa järkeä soitella kelloa, kun saisi nukkua kymmenien vuosien työputken jälkeen aamulla niin pitkään kuin huvittaa. Noh, kuitenkin reppu selkään ja silmät ristissä uimahallille vesijumppaan. Se kyllä kannattaa! Ohjaaja on timantti. Huomaamattaan jokainen puuskuttaa niin vakavissaan, että ohjaaja totesi, tosin pilke silmäkulmassa, että “Kamalaa kun te olette vakavia, minua pelottaa!” Totisuus unohtuu, mutta puuskutus jatkuu entistäkin voimallisemmin.


Uimahallilta kotiin kumoamaan kupillinen kahvia, Porsche (eikun se olikin joku muu P:llä alkava) alle, ja hierojalle puolentoista tunnin vatkaukseen.
Mahtava päivä!

Viime viikolla hoitui henkisempi kulttuurinnälkä.


1289926180_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Tiistaina tarjoutui mahdollisuus mennä kotikaupungin teatteriin katsomaan “kiero koominen jännäri” Ansa. Näytelmän yllättävää loppuratkaisua oli etukäteen mainostettu  niin paljon, että jännite säilyi koko näytöksen ajan, kun yritti kuumeisesti miettiä, kuka se roisto oikein on. Kun oli oman päätelmänsä tehnyt, alkoi hillitön miettiminen, kuinka siihen tulokseen päästään.
Ihan kelvollinen esitys.

1289926111_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Torstaina tehtiinkin kulttuurimatka ihan Tampereelle, ja junalla. Sehän on jo kulttuuria sinällään, matkustaa junalla, joka ei ollut kuin 10 minuuttia aikataulusta myöhässä. Mehän ollaan vanhoja konkareita junamatkustelussa (siellä Helsingissä kerran käytiin junalla, joku saattaa muistaa). Ainoastaan yhden kerran Tampereen matkalla taidettiin sammuttaa yhdestä vaunuosastosta valot, kun haparoitiin hipaisunappulaa, joka avaisi oven vaunujen välillä ravintolavaunuun mennessä.

Pimeä, marraskuinen Tampere kylpi valoviikkojen valoissa. Tampereelle on mukava mennä. Tuntuu jotenkin kotoisalta kaupungilta.
Vanhaan pankin holviin rakennetussa viehättävässä kellariravintolassa nautittiin erinomaista nieriää ja poroa. Viinikään ei ollut surkeimmasta päästä.
Sieltä teatteriin.  Näytelmä oli “Viimeinen sikari”, komedia, joka yllättäen taipuu draamaksi vai onko se farssi?, kerrotaan ohjelmalehtisessä. Mainio Seela Sella Esko Roineen nalkuttavana mielitiettynä, Heikki Kinnunen ja Mari Turunen pitivät huolen viihtymisestä.
Eipä esityksessä moitteen sijaa!

1289926154_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Jotenkin siitä nalkuttavasta muijasta tuli mieleen tämä jääkaappini ovessa oleva sarjakuva. Olen sen siihen tällännyt omin pikku kätösin ihan itseäni varten. Joskus tuntuu, että kannattaisi varmaan harkita, onko kaikista niistä asioita tarpeellista huomauttaa, mistä tulee sanotuksi.
MUTTA KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITAN JÄÄKAAPPIIN LAITETUSTA TYHJÄSTÄ VOIRASIASTA!

Viikon kulttuurianti huipentuikin päijäthämäläisessä sahtipitäjässä hirvipeijaisiin. Ne kyläjuhlat ovat ihan oma lukunsa. Hirvenmetsästyksen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta on jo lausuttu tarpeeksi yleisönosastoilla, joten siihen aiheeseen en aio puuttua. Muotoilen nyt vaikka mielipiteeni niin, että mieluummin katselen hirveä lautasella kuin auton konepellillä. Molempiin niitä taitaa riittää.
Hirvi on asiasta varmaan ihan eri mieltä.


1289926079_img-d41d8cd98f00b204e9800998e.