Riippuu täysin, kummanko osapuolen kantilta asiaa katsotaan.

Onko kellekään muulle koskaan käynyt niin, että kun soittaa läheisen ihmisen kännykkään, ja sieltä kuuluu: “Numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”, ensin tulee normaali toteamus, jahas akku varmaan loppu.
Toistuvien yritysten lukumäärästä riippuen tunteet purkautuvat ensin kiukkuna, sitten pienenä huolena, sen jälkeen isompana huolena, hätänä ja lopuksi paniikinomaisena hätänä.
Herrantähden kuinka lähtee mopo hyppysistä, sairaala, onnettomuus, poliisi, kai siinä on jo pappi ja mikrotukihenkilökin listoilla.
Tai no tuo mikrotukihenkilö ei tässä tapauksessa taida kuulua joukkoon. Tuli vaan mieleen, että joskus sellaisena työskennellessäni olisi ollut hyötyä kaikista noiden edellä mainittujen ammattien ominaisuuksista ja oikeuksista, ja vielä psykologiaakin olisi hyvä ollut jollakin tasolla hallita.
(Vähän lipesi taas omille teilleen alkuperäisestä aiheesta.)

Takaisin puhelinasiaan:
Siinä vaiheessa,  kun mielikuvituksen tuote on jo niin mahdottomissa mittasuhteissa, on pakko käyttää kiertotietä.
Soitto toiseen numeroon, jossa varmaan jotain asiasta tiedetään. Siellä puhelin hälyttää, ei vastata.
Ja taas lähettiin!
Molemmat jossakin suuressa katastrofissa, mitäs nyt!
Hetken päästä läheinen soittaa siitä toisesta, ei omasta numerosta, unisena, herätettynä.

Minä:  “Sori, taisin herättää“
“Mmmhppmmm joo”
Minä: “ Sinun numeroon en ole saanut yhteyttä moneen päivään. Olisin vaan hyvää matkaa toivottanut. “
“Kiitos, samoin ”

Huoh, hengissä, kaikki hyvin! Nolottaa, suututtaa, että pitikin taas. Piti jo kiukutella puoliskollekin, ettei tässä mitään matkafiiliksiä ole. Poikaan ei saa yhteyttä  ja kissakaan ei syö juuri mitään, liekö sairas. Näillä eväillä ei juuri kiinnosta matkustaminen Lappiin. Ja kun minä sitä niin odotin kuukausikaupalla.

Varttitunnin päästä soi puhelin.
“Olin ihan unessa äsken. Oli illalla peli, enkä saanut unta ennen kuin varmaan joskus kahden aikaan”.

Jätin sanomatta, että en minäkään kolmeen mennessä ollut nukkunut joitakin torkahteluja lukuun ottamatta, vaikkei ollut lätkämatsiakaan alla.

Sille, ettei puhelimeen saatu yhteyttä, oli ihan luonnollinen selitys. Entisen operaattorin sopimus oli päättynyt, ja jostakin aktivointiongelmista johtuen uutta liittymää ei oltu saatu toimimaan.

En tiedä, milloin sitä oppisi. Kyllä se ihan oikeasti välittämistä on minun kantilta katsoen.  Ehkäpä siinä välittämisessäkin olisi syytä kohtuuteen. Saattaa helposti hyvä yritys täyttää vöyhöttämisen tunnusmerkit.

Tiedän, että pitäisi oppia olemaan vähän maltillisempi. Tiedän senkin, etten opi. Voisin tietenkin pyytää Joulupukilta vähän malttia, ja olen tainnut joskus pyytääkin. Huonolla menestyksellä.
Ei se Joulupukkikaan mahdottomiin veny.

Kyllä minä nyt sinne Lappiin kuitenkin…