Mainitsin  “talviurheilu” postauksessani, kuinka maaseutuelämä opettaa uusia asioita myös luonnosta.
Uusia ruokittavia suita ilmaantuu sitä enemmän, mitä mittavammaksi yltyvät  hanget korkeat nietokset.

1296194908_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tähän asti ruokintapaikalla ovat vierailleet tali-, hömö- ja sinitiaiset.

Nyt teki äänekkään ja näyttävän hyökkäyksen uusi laji. Pelmahtivat paikalle kuin jokerifanit Jyväskylän jäähalliin, kuten elämänkumppani asian ilmaisi. Se tinttien vierailu ei kestänyt kuin pari-kolme minuuttia, mutta oli todella näyttävä esitys.  (Taisi aikoinaan jäädä lähes yhtä lyhyeksi joidenkin jokerifanien näyttävä vierailu Jyväskylän jäähalliin).
Muut tiaiset yrittivät pitää puoliaan, mutta joutuivat välillä siirtymään tarkkailuasemiin.

1296194857_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Lintukirjasta löytyi nimi äänekkäälle joukolle. Pyrstötiaisia, ja sen olisi kyllä voinut päätellä jo ulkonäöstä. Pyrstö on todella pitkä verrattuna muihin tiaisiin.

1296194887_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



1296194818_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruokintapaikan alle hankeen on tikattu pieniä koloja. Kun siinä aikani kyttäilin, alkoi pieni musta kuono työntyä kolosta. Ja toinen ja kolmas, liikenne oli yllättävän vilkasta myös siinä paksussa hangessa. Kai ne jotain päästäisiä oli. Olen aina luullut, että päästäinen on vaan päästäinen, mutta kovin monta lajia sitäkin on olemassa. Tarkempi erittely oli mahdotonta. Sen verran nopsakinttuisia olivat, ettei ehtinyt tarkkailla erityispiirteitä.

1296194464_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1296194505_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Niin, voipi sitä aikaa käyttää vaikka päästäisten tarkkailuun. Eikä siinä mitä, mutta kun se on vielä mielenkiintoistakin. Jännää…