Verenluovutus sujui sutjakkaasti. Tänään kävin, kun tekstiviestillä muistuttivat asiasta. Tupa oli täys luovuttajia (joutilaita miehiä ja naisia). Oli viesti mennyt laajalla jakelulla.

Tärkeä juttu, menkää kaikki kynnelle kykenevät!

Samalla, kun hoituri asetteli neulaa ja pussia paikoilleen, hän jutusteli verenluovutuksesta. Yhdellä veripussilla voidaan auttaa kolmea potilasta. Toisaalta esimerkiksi yhtä syöpähoitokertaa varten tarvitaan neljän pussin verihiutaleet.
Kerralla verta otetaan 4,5 desiä. Ei tunnu missään. Laskeskelin siinä, että kun kerran käyn vielä kantamassa korteni kekoon, tulee yhteensä 20 litran tonkka täyteen. Aikaa siihen on palanut kymmeniä vuosia. Vasta viime vuosina olen ollut säännöllinen luovuttaja. Sen jälkeen, kun monen läheisen syöpiä hoidettiin vuosia, asia tuli entistä läheisemmäksi ja luovutus säännölliseksi.

Verenluovutuksen jälkeen talo tarjoaa kahvit. Se ei enää sujunutkaan niin sutjakkaasti.

Oletteko koskaan joutuneet kahviautomaatin edessä raapimaan päätänne, kuinka laite toimii. Sehän on se normaalein tapa, että yritetään huolettomasti nopsaan ottaa se kahvi. Ikään kuin osoittaen, että näitä on otettu ennenkin, kummemmistakin laitteista. Tökitään sormi harmaana niitä hipaisunäppäimiä, ja sitten alkaa tapahtua!
Tai ainakin niin kävi tänään!
Vaihtoehtoja oli lukuisia, varmaan lähes kymmenen, mutta ihan olisin halunnut tavallisen maitokahvin.
Painoin nappulaa, jossa luki “maitokahvi“. Jonkin aikaa neste valui mukiin, sitten pysähtyi, ja kehotti odottamaan. Odottelin aikani, mutta kun mitään ei tapahtunut (ei, malttamaton en ole) huomasin näppäimistössä kannun kuvan, ja sormea näppäimelle.  Siitä kannun kuvasta varmaan se maito tulee.

Sitten olikin katastrofin ainekset kasassa. Kahvia alkoi tulla torven täydeltä. Ei mahtunut yhteen mukiin, uutta työnsi niskaan. Taas pieni tauko, jolloin huomasin, että näytössä oli tieto: 3/7 tullut. Huh huh, jos se kaikki 7/7 osaa tulee siihen yhteen teemamukiin, saattaa vähän läikkyä.

Apua! Kohta hukutaan!

Huutelin henkilökuntaa apuun. Pikaisesti siihen tulikin hoituri, joka yritti lohdutella, että tämä meidän laite on tällainen. Vähän väliä se tekee näin. Sanoin, että se tekee juuri niin kuin sitä pyydetään tekemään, ei suinkaan niin kuin halutaan sen tekevän. Olin siis pyytänyt kannunäppäimellä kannullisen kahvia. Hoituri haki isomman astian, ja samalla se koko mylly lakkasi toimimasta.
Yhteistoimin se saatiin kuitenkin taas kuntoon.
Ohjeet olisi kannattanut lukea ennen toimenpidettä, eikä sitten kun se oli vähän myöhäistä.
Taidan ottaa ensi kerralla termariin omat kahvit ja oman “kiireettömän” mukini mukaan.
Eikä varmaan kannata kovin revitellä tilan haltuunotosta. Hyvin pärjään siinä lajissa.

1297363671_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olimme sopineet ystävättären kanssa tapaamisesta lounaalla. Kerroin hänelle välikohtauksesta. Kun hän sai naurunsa loppumaan, totesi, että olisit kääntänyt pääsi olkapään yli hitaasti  tuvan täyteiseen “yleisöön” päin ja käyttänyt sitä yleistä jokapaikan sanontaa, että

KAADA ITTELLES VAAN!