Siis suomeksi, olisikohan tänäänkin sellainen päivä, että nautiskelisi aurinkoisesta kevätpäivästä tekemättä mitään sen kummempaa, eli  laiskottelisi, vetelehtisi, olisi jouten.

Luotettavasta sanomalehdestä luin (tai siis minä luotan lehteen poliitikkojen juttuja lukuun ottamatta), että nyt on trendikästä downshiftata, harrastaa homingia ja elää slow lifea. Jos vielä jättää keveän hiilijalanjäljen, onkin lähellä täydellisyyttä, tai ainakin trendikäs.

Slow lifea, eli hitailua on tullut tässä harrastetuksi jo useita vuosia. Kun jäin töistä pois, nakkasin seinäkellot ja rannekellon piirongin lootaan. Seinäkellot sijoittelin muutaman viikon kuluttua takaisin paikoilleen, mutta rannekelloa en ole tarvinnut. Kilpajuoksua kellon kanssa kesti viitisenkymmentä vuotta, siis siitä asti, kun 7 vuotiaana oppivelvollisuus alkoi. Kisaa riitti työuran loppuun.

Siihen loppui kiire! En suostu olemaan kiireinen eläkeläinen.

“Slow life”-käsite on lehtijutun mukaan lähtöisin Italiasta. Alkoivat protestoida pikaruokaa, eli fast foodia vastaan. Syntyi käsite slow food, ajan kanssa tehtyä ruokaa. Sellaiseksi kai voi luonnehtia eilistä ruokahuoltoani. Pari tuntia pilkkiavannolla ahvenia narraten. Saalis oli varovastikin arvioiden mahtava!
Piikkisten ahvenien perkaaminen ja niistä kalakeiton loihtiminen on varmaan kriteerit täyttävää slow foodia. (Tekstinkäsittelyohjelma korjaa aina automaattisesti slow-sanan show:ksi. Jännää, ohjelman mielestä slow food on sama kuin show food Hymy ).

Downshiftaaminen on elämän yksinkertaistamista.
Sitäpä teenkin tänään! Tai no, en tiedä miten sen toteuttaisi. Tämä nykyinen elämäntyyli alkaa olla jo kriteerit täyttävää toimintaa. Ei siis vaadi erikoistoimenpiteitä.

1300259272_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vilkaisin aamuauringon valaisemaa ikkunaa. Taitaisi kaivata naisen kättä, eli puhdistustoimia. Se kuuluukin sitten tuohon homing-kategoriaan. Käsitykseni mukaan se tarkoittaa tupahommia.
Sitä ajattelin harrastaa huomenna.

Nyt aurinkolasit nokalle ja järven jäälle downshiftaamaan! Cool