Nyt se on edessä. Koti muuttolaatikoihin ja uuteen osoitteeseen. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet sellaista matalalentoa asian parissa, että on pidetty hatusta kiinni ja menty. Joskus asiat vaativat pitkää valmistelua, kuten tässäkin tapauksessa, mutta sitten kun alkaa tapahtua, sitten alkaa tapahtua.

Seuraava puhelinkeskustelu käytiin suoraan alenevassa polvessa olevan sukulaispojan kanssa:

Minä: Pengoin vinttiä, ja siellä on paljon laatikoita, joita sinun olisi inventoitava. On esimerkiksi monta pahvilaatikollista lastenkirjoja, Tammen kultaisia kirjoja sun muita, viedäänkö kierrätykseen.
(Tiesin jo kysyessäni, etten vie niitä kierrätykseen, niille taatusti löytyy paikka).

1301917953_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Poika: Tee ihan niin kuin hyvältä tuntuu, tänne niitä ei ainakaan tuoda. Tai ootappa, minäpä kysäisen…
Hei, viedäänkö Tammen kultaiset kirjat kierr..
Taustalta kuuluu kauhistunut huudahdus kesken lauseen: “Ei missään tapauksessa niitä viedä kierrätykseen!”

Heh, hymyilen Hymy sisäänpäin itsekseni, olisin tiennyt vastauksen kysymättäkin.

Poika: Taisit kuulla, ei viedä kierrätykseen. Nauru

Minä: Leluja on monta pahvilaat…
Poika: Älä unta näe, että niitä tänne kuskataa…
Minä: Niin mutta kun täällä olisi Katto Kassinenkin ja..
Poika: Ei, ei, ei, ai mitä, Katto Kassinen, onko se vielä tallessa?

1301917974_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Ja taas minä hymyilen sisäänpäin. Muistuu mieleen, kuinka survaisin Nukkumatin lätkäkassiin luistimien ja muiden pelivermeiden alle pohjimmaiseksi, kun poika muutti kotoa toistakymmentä vuotta sitten. Voi meitä äiti-reppanoita.
Katto Kassinen on vähän kärsinyt elämän melskeissä. Tukka on noussut pystyyn, toinen jalka vaatii varmaan ortopedisiä toimenpiteitä, on kääntynyt takaperin ja selässä ollut propelli on hukkunut jonnekin.

Annan pahvilaatikoiden olla koskematta. Katto Kassisen ja muiden tärkeiden inventointi saattaa olla mielenkiintoista niiden omistajalle. Samoin peruskoulun aikaiset ainevihkot, piirustukset ja koepaperit saattavat tuoda muistoja mieleen. Ainakin itselleni vintin laatikoiden penkominen on ollut eräänlainen matka menneisyyteen. Kun ne laatikot on pengottu, ja niissä olevat kamppeet inventoitu, niitä onkin ollut yllättävän helppo laittaa kierrätykseen, roskiin ja poltettavaksi. Tai siis osittain, kaikkea ei missään tapauksessa voi heittää pois, ovatpa sitten tarpeellisia tai ei.

Näissä merkeissä odotellaan leskenlehtien puhkeamista kukkaan.
Pyrin siihen, etten raportoi jokaista jätesäkkiä ja pahvilaatikkoa, joiden seassa vietän seuraavat viikot.
Jotain saattaa joskus livahtaa.