Aamulenkki selkiyttää ajatuksia kummasti. Löytyy ihan uusia näkökulmia päivään. Tänä aamuna löytyi uusi kevyenliikenteenväylä. Se on varmaan ollut sijoillaan ainakin yhtä kauan, kuin olen asunut näillä kulmilla, siis 25 vuotta. Olen aina luullut sitä pihatieksi. Tänään päätin oikaista siitä alemmalle tielle. Se oli merkillä varustettu kevyenliikenteenväylä.
Jännä juttu!

Oikaisin katsomaan Korkeakoskea, joka näytti viikko sitten tältä:

1302768176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt se syöksähteli jo iloisesti, ja viikon päästä on jo varmaan suorastaan pauhaava.

1302768198_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ajattelin vähän lisätä vaikeusastetta lenkillä. Sanovat kuntosalilla sitä sykkeen nostoksi. Osui jyrkkä rinne hollille, joten kiipesin puuskuttaen rinteen ylös.

1302768224_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Joku yhteisö oli ottanut töyrään asuinsijakseen. Rinne oli tikattu täyteen pieniä reikiä ja isompia onkaloita. Oli siinä vieressä tupakin natsoja, tyhjiä pitsalaatikoita, suklaapatukkapapereita ja Aku Ankka. Tuskin olivat koloasukkien jätöksiä. Niitä en viitsinyt luontokuvata.

Rinteen yläpäähän tunki lapsuusmuistoja mieleen tuova keväinen ratapölkkyjen haju, tai oikeastaan tuoksu. Oikaisin radan yli, ja samalla nuuhkin radan hajua. Lapsuuskotini oli ihan rautatien vieressä. Keväisin topparoikka uusi ratapölkkyjä ja käsitteli vanhoja jollakin aineella, olisiko ollut tervaa. Topparoikan ilmaantuminen oli varma kevään merkki.

1302768243_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Naapurin Eino-setä oli ratavartija, niin se titteli muistaakseni meni. Lykki resiinalla edestakaisin tarkkailemassa kiskojen kuntoa. Kunnossa olivat kesät talvet. Eivät myöhästelleet junat.
Keväisin oli koko kulmakunnan lapsukaiset Einon kanssa kulottamassa ratapenkkoja. En muista nähneeni minkäänlaista työsuojeluhenkilöä tarkkailemassa. Kotona tuli “kiitosta” heinänpoltosta syntyneen savun hajuisista vaatteista. Ei kai siitä muuta sanomista tullut. Turvallista touhuahan se oli, kun Eino valvoi koko laumaa.

Lipsahti taas vähän nostalgian puolelle. Siihen samaan kategoriaan kuuluu varmaan myös tämä vintistä löytynyt, entisestä NL:sta ostettu Maatuska. Oli joskus puolipakollinen matkamuisto. Taisi saada vaihdossa sukkahousuihin. Nyt saattaa olla painonsa arvosta messinkiä, varsinkin jos kaikki osat ovat tallessa.

1302768263_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tuosta puunukesta muistin parinkymmenen vuoden takaisen laulun. Juutupestahan kaikki löytyy. Tässä teille korvamato pariksi päiväksi. Toinen päivä on minulla ainakin menossa, eikä tunnut loppua tulevan.
Kuunnelkaa hartaudella ja miettikää, mikä se puhuva kissa on, minkä Suomen maa lapsille antoi. Päättämätön

Nypykät

Tulipa taas jonniinmoinen sillisalaatti tästä hengentuotteesta!
Kevät sekoittaa muuten kovin järjestyksessä olevan pakan.Nauru