Taas, jälleen kerran, puhelinmyyjä sotki (muuten järjestyksessä olevat) ajatukseni. Olen luullut jo oppineeni sanomaan johonkin väliin kaikille puhelinmyyjille, etten osta, tilaa, enkä tarvitse mitään. Useimmiten sen joutuu sanomaan kauppiaan puheen päälle.

Miten eilen sitten kävikään.

Puhelinoperaattori, se, jonka tyytyväisenä asiakkaana olen ollut jo monta vuotta, otti minuun yhteyttä puhelimitse. Ajattelin, että antaapa kaverin puhua, kun tuntuu olevan asiaa niin kovasti.

Niinpä siinä kävi, että uutta sopimusta tehtiin, ja saman tien tuli tekstiviesti, että liittymä on muutettu.
Tuntuihan se taas ylenpalttisen edulliselta. Kun sitä lisähyvää tuli pyytämättä kuin torin helppoheikiltä muinoin. Ja kaiken lisäksi uusi puhelin ilmaiseksi, vaikka en edes sitä olisi tarvinnut. Siihen kyllä jo sanoin, että noin halpaan en mene, että jotain ilmaiseksi saisi, mutta pistä paketti tulemaan.

Illalla siinä sitten surffailin ao. operaattorin sivulla. Lopun varmaan arvaattekin.
P***kan myivät ja minä ostin !

Tänä aamuna silmien auettua soitto operaattorin asiakaspalveluun. Seitsemän minuutin kuluttua oli ihminen langan päässä. Sitä arvostan, ei tarvinnut koneen kanssa rupatella. Sekin on koettu. Siinä tuntee itsensä vähintäänkin pelleksi.

Tuntui ensi alkuun siltä, ettei sitä sopimusta voi purkaa. En ole tottunut ihan ensimmäisellä tiedonannolla antamaan periksi, joten niin siinä kävi, että asiakaspalvelu YRITTÄÄ saada eilen tehdyn sopimuksen puretuksi.

Elellään jänniä aikoja.

Nimittäin se minua jännittää, että milloin ihan oikeasti opin olemaan tiukkana puhelinmyyjien ja muiden porstuakauppiaiden kanssa.

Operaattorisopimuksessa ei ole mitään jännitettävää. Tiedossa on useamman viikon ripaska, soittelu ja postailu.  Ja ainakin kaksi laskua molemmista, siis muutetusta ja vanhasta liittymästä.

Sitä saa mitä tilaa!
Joskus jopa enemmänkin!