Aamulla radiosta kuulin, että Martti Suosalo vierailee teatterissamme. Gogolin “Mielipuolen päiväkirja” on esitys. Näytös oli loppuunmyyty jo aikoja sitten, mutta ylimääräiseen päivänäytökseen saattaisi saada vielä lippuja.
No sehän on nähtävä!
Soitto teatterin lippukassaan, jossa automaatti ilmoitti, että kassa aukeaa klo 12.
Vartti yli yksitoista toinen soitto. Jos vaikka hyvinkin olisivat tänään avanneet yhdeltätoista. Turha luulo.
Siinä vaiheessa radiossa jo ilmoitettiin, että toinenkin näytös onkin sitten loppuunmyyty.

On tainnut tulla joskus mainituksi, että en ihan vähällä jätä asiaa sikseen, jos on sellainen asia, jonka eteen kannattaa nähdä vaivaa.
Tämä oli!
Auto alle ja R-kioskille. Sieltä voi ostaa lippuja, jos tietää tapahtuman numeron. En tiennyt.
Ystävällinen myyjä, nuori mies (jälleen kerran) etsi lippupisteen numeron. Siellä tietävät tapahtuman numeron, ja sitten hän voi myydä minulle lipun.
Lippupiste ilmoitti, että loppuunmyyty!

No entäpä sitten.
Usvaa putkeen ja teatterille. Kello oli jo niin paljon, että kohta aukeaa lippuluukku.
Meitä oli useampia jo oven takana. Edessäni jonossa oli rouva, jolla oli liput iltanäytökseen keskelle salia. Hänellä oli kuitenkin niin paha yskä, että olisi halunnut vaihtaa liput päivänäytökseen, jos olisi saanut paikan penkkirivin päästä. Tarpeen tullen olisi voinut poistua.
No kun ei ollut keskellä ei reunassa, ei ilta- eikä päivänäytökseen.

Siinä oli jo minunkin uskottava, jotta ei niitä lippuja ole eikä tule.

Poistuimme peräkkäin rouvan kanssa ovesta. Hän alkoi änkeä itseään autoon, jossa mies odotteli.
Huikkasin ennen oven kiinni pamahtamista, että “etkö möisi minulle niitä lippuja?”. Kävivät isännän kanssa pikapalaverin, ja liput vaihtoivat omistajaa.
Olen seikkaillut puhelin- ja porstuamyyjien kanssa. Nyt repertuaariin liitetään vielä katukauppa.
Että olin onnellinen!

Kyllä kannatti!
Eipä ihan nyt heti tule mieleen, milloin olisin teatterissa kokenut jotain samanlaista. Näytöksen loppu oli kaikessa huvittavuudessaan kuitenkin niin traaginen, että hervottoman naurun sekaan vieri suuret kyyneleet poskia pitkin.
Mieletöntä!

Saa nähdä kuinka uni tulee, ja mitä tulee uniin. Nyt ei nukuta ollenkaan. Kaikenlaista ajatusta pyörii…pyöriiii…