Eilen heräsin arkeen matkan jälkeen. Pyörin kotona kaaoksen keskellä. Muuttopuuha oli pahasti kesken. Ei ollut mitään tapahtunut viikon aikana. No miten olisi voinutkaan, kun asukit olivat mualimalla. Sekaisin oli kämppä kuin Tyrskä-Jussin virskirja, kuten entinen työtoverini, Sirkka, olisi varmaan asian ilmaissut.

Mitäpä tehdään silloin, kun ei oikein saa tolkkua touhuun.
Kammetaan parikymppinen Kaunotar pyöräkellarista ja survaistaan päähän potta, joka ei ole ihan tämän kevään kuosia. Ei muistuta suihkuhävittäjää kuten uusimmat pyöräkypärämallit. Ei sen puoleen, sellainen kypärä pistää vissiin ajajankin suihkimaan kuin kamikatselentäjä.

Nyt meinaa taas vähän karata alkuperäisestä aiheesta, jonka olen kyllä jo unohtanutkin. No antaa mennä.

Siis eilen aamulla läksin ennen seitsemää pyöräilemään. Olipa rauhallista. Linnut laulelivat rantaraitin puissa. Lähes tunnin lenkin siinä ajelin, ja kun sattui uikkari tarakalle, pulahdin järveen heittämään talviturkin. Meni vähän pitkäksi tänä keväänä. Tai oikeastaan tuli se männäviikolla heitetyksi, mutta kun se putosi Adrian aaltoihin, niin siitä ei pietä.
Kummasti siinä ajatus kirkastui. Toimintamalli oli selvänä päässä kun kotiuduin. Aika monta asiaa sainkin toimitetuksi.
Tänä aamuna päätinkin tehdä kävellen vähän lyhyemmän lenkin. Matkaa oli reilusti vähemmän, mutta aikaa meni se lähes tunti. Olipa rauha tipotiessään, kun olin tuntia myöhemmin liikkeellä. Pyöriä suihki vasemmalta ja oikealta. Lienenkö kävellyt liian keskellä kevyenliikenteenväylää. Kiire tuntui olevan kaikilla.

Nyt ollaan jo aika lähellä sitä aihetta, mistä aloitin. Nyt muistankin sen.

Lehdessä oli juttu pyöräilijöistä. Siinä kerrottiin, että pahin uhkatekijä liikenteessä pyöräilijälle on toinen pyöräilijä. Olenpa valmis allekirjoittamaan tuon väitteen.
Siinä kerrottiin juuri noista kamikatsesuihkijoista, jotka ovat sitä mieltä, että jollei ole alla kilpapyörä joka kulkee ainakin kuuttakymppiä, on parempi pysyä kotona.
Toinen uhkatekijä ovat mummot, jotka ajavat alinopeutta tuulipusakka ja pyolityhjä pyörängummi suhisten. Pysähtyvät ykskaks tien tukoksi, tai ainakin alinopeutta ajaessaan tuulenpuuskan yllättäessä vaappuvat puolelta toiselle. Luulen kuuluvani siihen joukkoon.

Yleisönosastot pursuvat sadattelua, kun ne jalankulkijat, tai ne pyöräilijät tai varsinkin ne autoilijat…
Useat meistä kuuluvat kaikkiin noihin ryhmiin. Muuttuuko käyttäytyminen, kun hyppää pyörän selkään, istuu ratin taakse tai lähtee jalkapatikassa haahuilemaan kevyenliikenteen väylälle. Taitaa muuttua.

Kyllä minun on sanottava, että enemmän pelkään jalankulkijoita ja varsinkin pyöräilijöitä autoa ajaessani, kuin autoilijoita kävellessäni tai pyörän selässä.

Joka porukkaan mahtuu kaikenlaista kaahottajaa.

Jotenkin nyt (olematon) ajatus tökkii.
Laitetaan vaikka tähän loppuun yksi slovenialainen automaatti, jollaista en ole muualla nähnyt. Sillä ei ole mitään tekemistä pyöräilyn kanssa, mutta eipä tässä jutussa muutenkaan ollut päätä eikä häntää.

1306257023_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Väittivät, että siellä kaapissa on tankki, joka täytetään maidolla. Eurolla sai litran.
Olisin halunnut kurkata sinne sisään, jos siellä vaikka kuitenkin oli oikea lehmä.