1306044798_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Paikka: Slovenia, Bledin kaupunki, Unkan paari (oikealta nimeltään Union Pub)
Aika: Sunnuntai 15.5.2011

Kiirettä piti!
Varovasti kyseltiin oppaalta, kolmekymppiseltä Samilta, mahdetaanko ehtiä perille katsomaan tv:stä jääkiekon mm-finaalia. Sami oli jo ottanut etukäteen selvää, että yhdessä pubissa näkyy urheilukanava, jossa voi peliä seurata.
Oli lentoaikataulut muuttuneet kolme kertaa sen jälkeen, kun matka oli tilattu tammikuussa. Piti viimeisimmän tiedon mukaan ehtiä perille, mutta kentällä ilmoitettiin lennon lähtevän kaksi tuntia myöhässä. Ei mitään toivoa ehtiä ajoissa määränpäähän.

Sakki hajaantui kentälle, kuka syömään, kuka ostoksille.
Ykskaks kuulutettiin, että kone Ljubljanaan lähtee parinkymmenen minuutin päästä. Porukka ryntäili suupielistään muruja pyyhkien ruokapöydistä. Kaikki ehtivät kyytiin.

Perillä hotellin tervetuliaismaljat, hätäinen päivällinen, ja juoksujalkaa Union Pubiin.


1306044970_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olipa tunnelmaa!

Paikalliset asiakkaat ja henkilökunta riemuitsivat kanssamme Suomen menestyksestä. Reaaliaikainen yhteys Suomeen toimi tekstiviesteillä. Kiitos Lissu ja Hannu! Ei kuultu Mertarantaa, mutta paikallinen selostaja pärjäsi hyvin äänenkäytössä aina kun suomalaiset maalin iskivät. Niin… eihän niitä muut juuri iskeneetkään.
Kolmannen maalin jälkeen alkoi kaikua kuuluva laulu “Suomi on uusi maailmanmestari…”.
Se kajahti jokaisen tehdyn maalin jälkeen.

1306045063_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Pöydälle ilmestyi rivi laseja. Kun mestaruus oli selvä, talo tarjosi kierroksen “meille” maailmanmestareille.
Oli hienoa olla suomalainen!

Mutta entäs kun tultiin kotiin. Niputin tapani mukaan kaikki viikon aikana ilmestyneet sanomalehdet. Sanomalehteähän ei voi heittää paperinkeräykseen lukematta. Tällä kertaa tavoistani poiketen aloitin uusimmasta, eli eilisestä lauantain numerosta. Yleisönosastolla kävi kohtuullinen selkkaus, oliko maailmanmestareiden juhlinta mennyt överiksi vai ei. Mitä pitemmälle lehtiä selasin, sitä enemmän oli tuohtunutta juttua puolesta ja vastaan.
Enpä tuohon omaa arviotani heitä, kun en nähnyt joukkueen kotiutumista.
Oluet otettiin mekin.

Kaikesta kalabaliikista tietämättöminä kuljimme rinta rottingilla. Suomen maailmanmestaruudesta tuntui olevan tietoa, ja siitä esimerkiksi hotellimme respan nuori vastaanottovirkailija muisti mainita joka kerta, kun joku meistä meni ohi: “Finland six Sweden one!” …ja railakas naurun hohotus päälle.

Kansallistunne oli korkealla, kun lauloimme Maammelaulua.
Meille jäi kovasti hyvä mieli mestaruudesta.

Ei sitä matkaa tehty pelkästään sen vuoksi, että päästiin katsomaan televisiosta lätkää.
Paljon nähtiin, koettiin ja opittiin vajaan viikon aikana Sloveniasta ja vähän Kroatiastakin.

Siitä vähän myöhemmin, kunhan muistitikut ja kamerat osuvat samaan osoitteeseen läppärin kanssa.
Muutto on pahasti kesken. Asiaa ei ainakaan jouduttanut karkaaminen viikoksi muihin maisemiin.
Nyt muuttolaatikoita peuhaamaan.
Kyllä se siitä!