Terve!
Tulin vaan kertomaan, että kyllä minä vielä olen.

Mahtipontisesti suunnittelemani hallittu muutto on aloitusta vaille valmis. Tai no, onhan se aloitettu, mutta hallittu ei taida olla ihan oikea sana kuvaamaan tätä kaaosta. Toisaalta voihan ajatella asian niinkin, että millainenhan tilanne olisikaan, jos en olisi päättänyt muuttaa pikkuhiljaa. Pyrkimys oli tuoda kamppeita pienissä erissä, ja etsiä niille heti lopullinen sijoituspaikka.
Tilanne on kaikessa karuudessaan se, että nyt on kamppeet siellä ja täällä ja matkalla ja roskiksessa ja ties missä.

Kirjahyllystä otin tasoja paikoillaan pitävät nappulat “talteen”, jotta rivakat muuttomiehet eivät hukkaa niitä. Raivokkaan etsimisen jälkeen olin jo aikeissa soittaa muuttopojille, että ette sattuneet huomaamaan, mihin kukkahattutäti laittoi nappulat talteen, ettette hukkaa niitä. No en sentään ehtinyt soittaa, kun löytyivät tietenkin hammasmukista.

Lääkereseptikin löytyi, en nyt muista mistä, mutta ei apteekin antamasta hienosta reseptikansiosta.

Nyt olisi lähdettävä hakemaan verhoja, joihin ostin kankaat viime viikolla.  En tiedä antavatko ilman sitä lappua, jossa kerrotaan, että olen ostanut aika monta metriä kangasta ja jättänyt ne ommeltaviksi. Illalla piti vielä nukkumaan menon jälkeen nousta ylös ja alkaa toivoton lapun etsiminen. Ei löytynt.
Joulukuusenkoristelaatikko taitaa olla vielä penkomatta. Siellähän se tietenkin loogisesti sijaitsee.

Noh, kampaan tässä tukkani ja lähden asioille. Millähän kampais?
Sähkövatkaimen vispilät näyttäisivät äkkiseltään ainoilta mitä tähän hätään löytyy, tarpeeksi ilmavilta siihen tarkoitukseen sopivilta.

On tämä touhua!

PS. Kello on nyt 15:00. Verhot on ikkunassa. Lappu löytyi luonnollisesti auton huoltokirjan välistä. Kävin verhokankaan ostoreissulla korjaamolla, kun auto alkoi hyppelehtiä kesken ajon.

Se onkin taas jo oma juttunsa.