1309370274_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja vielä lisäksi kompostorin pääkäyttäjä, se minä olen. Itse itselleni sellaiset tittelit sorvasin juhannusviikonloppuna.
Näytti niin mukavalta, kun multaa kauhottiin sen pömpelin uumenista, jotta päätin ottaa sen ihan ikiomaksi hommakseni. Kaupungissa ei ole oikein mahdollisuutta kerrostalossa toteuttaa sitä “unelmaa”, mutta mailla se onnistuu (luultavasti).

Hmmm...onkohan tuo kompostorivastaava virallinen titteli kun oikeinkirjoitustarkistus yritti korjata sen vaikka miksi muuksi.

Pitääpä tutkia.

1309370283_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Etsin ohjeet ja löin ne kuustuumalla (siitäpä tulikin yksi vanha juttu mieleen) navetan seinään kiinni.
Helppoa kuin heinänteko, siltä ainakin äkkiseltään näyttää. Kohta ollaan omavaraisia mullan suhteen.

Mutta tuo kuustuumainen naula tuo mieleen vaaanhan jutun lapsuusvuosilta.

Koti oli maalla, ja siellä tietenkin ulkohuussi. Oli jotenkin meillä lapsilla olevinaan aina niin kiire, ettei ehditty laittaa hakaa, tai meillä päin sen nimi oli ruokki, kiinni. Ovi repsotti hyvin usein sepposen selällään, ja siitä vanhemmat mainitsivat jo kai aika tiukalla äänensävylläkin. Tai ainakin äiti huomautteli, isä ei juurikaan ääntään korottanut.

Kerran se sitten tapahtui!

Kun isä sotki mopolla ruokatunnille kotiin, niin kaukaa jo näki, kun huussin ovi lepäsi kaukana hangella. Tuulenpuuska oli riuhtaissut oven irti ja heittänyt kauas hangelle.
Isä käveli liiteriin, otti kuustuumaisen naulan, ja naulasi oven kiinni sillä.
Käveli rauhallisesti keittiöön, ja ilmoitti ykskantaan, että “Pitäkee ulosteet takapuolessanne”. Siistin tuota tekstiä, hän nimittäin sanoi nuo kaksi viimeistä sanaa huomattavasti ronskimmilla p-alkuisilla sanoilla.
Se oli syvästi rakastamaltamme, hyväntuuliselta kaikkien kaverilta sellainen kannanotto, jotta meni siinä porukka hiljaiseksi.
Ensinnäkään isä ei pitänyt tapana kiroilla, ainakaan lasten kuullen. Yleensä oli kovin sovitteleva, mutta ilmeisesti sillä kertaa leikkasi totaalisesti kiinni.
Silmät pyöri meillä kakaroilla varmaan kuin hedelmäpelin nappulat, ja hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa.

Isä söi, luki sanomalehden ja käveli liiteriin, josta haki vasaran jolla irrotti naulan huussin ovesta.
Uudet saranat ilmaantuivat saman päivän iltana. Ja asia oli loppuun käsitelty.

Huussin ovi suljettiin sen jälkeen joka kerta sieltä poistuttaessa.

I1309370293_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Opetusmetodi oli valittu oikein.
Toimi täydellisesti!