Kirja on vaikea hävitettävä. Varsinkaan tietosanakirjat eivät kelpaa kenellekään, ei edes ilmaiseksi. Maailmanmeno on niin muuttunut, ettei tietoa enää etsitä 11 osaisesta tietosanakirjasarjasta.
Netistä löytyy kaikki (valitettavasti, joissakin tapauksissa).

Kauan sitten joka perheen olohuoneeseen kuului kirjahylly, ja siihen tietosanakirjat. Rehellisesti sanottuna osamaksulla olen minäkin Facta tietoni hankkinut parikymppisenä. En muista oliko kirjahyllyä. Sen taisi joutua ostamaan vielä osamaksulla siihen kirjasatsin lisäksi.

Muuton tuoksinassa nyt käsiin jäi 11 osainen tietosanakirjasarja. Kuinka se kirjan, ja varsinkin tietosanakirjan poistaminen tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta.
Yritän saada itseni uskomaan, että kaikesta, minkä voi rahalla korvata, on pystyttävä luopumaan. Sitä ajatusta olen tässä viime vuosina sisäistänyt, ja alkaa olla jo aika hyvin umpiluussa.
On niin paljosta sellaisesta joutunut luopumaan, mitä ei rahalla voi korvata, ettei voi olla ylipääsemätöntä luopua tietosanakirjoista.

Soitin Mustankorkealle,  jätteenkäsittelylaitokselle. “Kuinka eliminoin tietosanakirjat pois päiväjärjestyksestä?”
“Kotona voi repiä niistä kannet irti ja laittaa paperiosan paperinkierrätyslaatikkoon.
Jos tuot jätteenkäsittelylaitokselle, voit tuoda sellaisenaan ja laittaa paperinkierrätyslaatikkoon.”
En kysellyt enempää. Kirjat peräpaksiin ja kaatikselle. En kai minä nyt sentään REPIMÄÄN niitä kirjoja ryhdy.

Siis miten se menikään, kaikesta mitä rahalla voi korvata…jne…

Tuntui paljon helpommalta nakella ne kirjat ehjinä suunnattoman suureen jätepaperilaatikkoon, kuin että olisi repinyt niitä kotisohvalla.  Siellä niillä on kivaa, paljon muitakin kirjoja varmaankin.

1312284980_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Totuuden nimessä on myönnettävä, että en sentään heittäytynyt pelkästään nettitiedon varaan. Lapsuuskodista tuodussa 50-luvun kirjahyllyssä on vielä kotoa tuodut aarteet, kaksiosainen tietojätti “Elämän ihmeet” vuodelta 1951. Myös lääkärikirja vuodelta 1950 kuuluu hyllyn aarteisiin. Ei kai ne kurkkumädät ja hinkuyskät miksikään ole muuttuneet tässä 61 vuoden aikana.
Voin tarvittaessa konsultoida. (Tarkistin netistä, kuinkas muuten, mitä tuo konsultointi oikeastaan on. Alun perin se on kai tarkoittanut neuvojen kysymistä, nykyisin myös neuvojen antamista. Tässä tapauksessa ihan sama mitä tarkoittaaNauru).

Loppukevennys:
Kävin luovuttamassa verta.  Tällä kerralla en tarvinnut henkilökuntaa avuksi kahviautomaatin pysäyttämiseen kuten edellisellä kerralla.

http://pelakuustajerikonruusuun.vuodatus.net/blog/2812515/kaada-ittelles-vaan/


Jopa pääsin neuvomaan, kun joku ei osannut.Hymy

On menossa ruusuviikko. Jokainen luovuttaja saa ruusun.

1312284995_img-d41d8cd98f00b204e9800998e