1314080518_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämäkö lippis?!
Ehei, ei sinnepäinkään!
Tai tietenkin lippis, koska siinä on lippa, mutta ei mikä tahansa lippis vaan cäppi.

1314080534_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suora lippa ja siinä lipassa kahdeksan tikkausriviä, siis tasan kahdeksan.
Takaosa umpinainen, ei mitään reikää eikä hihnaa, jolla säädellään hatun kokoa päähän sopivaksi. Sitä ei tarvita, koska hattu saa pudota korville ja kai silmille saakka, jollei ole tarpeeksi kookkaita korvia pitämään hattua pois silmiltä.

Se on cäppi!

Olin tässä shoppailemassa kummipoikani, 11 vee, hänen äitinsä ja siskonsa kanssa. Sama mies, joka vielä jokunen vuosi sitten suurin piirtein heittäytyi vaaterekkien sekaan selälleen, jos olisi jotain rättiä pitänyt sovittaa. Ei, ei ja EI!

Nyt tuli jälleen uuvahdus kesken kierroksen, äidilleen ja minulle. Urhoollisesti painelimme putiikkien ja tavaratalojen ovista sisään. Etsimme välittömästi äitinsä kanssa ensimmäisen jakkaran, johon pääsimme istahtamaan. Yhdessä urheilukaupassa terhakka nuori myyjä meni jo ohi, peruutti takaisin, kun näki ryytyneet naisihmiset jakkaralla istumassa. Kysäisi, että voinko auttaa jotenkin.
Joo, sanoi äitiliini, olisko sinulla kahvitarjoilua tai jotain virvoittavaa. Nuorisoa tässä odotellaan. Ymmärtäväisesti hymyillen myyjä jatkoi matkaa. Ei ollut kahvia tarjolla.

Nuorisoputiikit, joita en lainkaan tiennyt kotikaupungissa olevan niin useita, olivat pääsääntöisesti pieniä, hämäriä, nimiltään ulkomaankielisiä ja musiikilla täytettyjä. Yhden kaupan ovella tuumailimme, että lieneekö putkiremontti menossa siellä.
Musiikkia se railakas ääni vaan oli (luultavasti).

1314080549_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Urheilukaupan rekissä roikkui karvaisia kokohaalareita. Yritettiin siinä arvailla toisen aikuisemman kanssa, jotta naamiaispukujako lienevät. Pyöreäkorvainen karvahattu vaan päähän, ja nallepuku olisi valmis. Hintalappua siinä varovasti kurkattiin. Jollei ihan väärin nähty, niin 500. 

Kun meillä siinä ei ollut mitään hävittävää, niin etsittiin myyjä, ja kysäistiin, mitä nuo 500 maksavat karvaiset vaatteet ovat.
Ovat viimeisintä hittituotetta. Norjassa ja olikohan jossain Keski-Euroopassa niitä ollut kai jo viime talvena, ja nyt ovat pikkuhiljaa rantautumassa myös tänne. En kyllä ymmärrä, miksi ne karvahaalarit jo kesällä oli esissä.
Se hinta, 500 oli Tanskan kruunuja, eihän se euroina tainnu tehdä seittemääkymppiäkään. Taisi olla tuontikamaa Tanskasta, joten hintalappukin oli myös kruunuina. Oli siinä eurohintakin, kun tarkkaan katsoi.
Olisiko sillä joku tsykolookinen merkitys. Tuntuisi rehvakkaammalta sanoa kavereille, ettei maksanu kuin viissataa. En tiijä…
Niin, ja se karvahaalarin käyttö. Kiva skeittailu-, ja lasketteluasu, ja ihan katuasuksi sopiva, muistaakseni niin se meni.

“Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa” lauletaan lastenlaulussa.
Kyllä se laulu passaa meille isommille kulkijoillekin.

Avartavaa on laajentaa shoppailukierrosta halpahalleista nuorison merkkiliikkeisiin, sanoisin.