Palattu on kaupunkiin. Täytyy välillä tulla, että pääsee taas lähtemään.
Mikäpä yllätys täällä odottikaan kynnyksellä, kun tulin viikon maaseutureissulta kotiin. Postinipun välissä oli kaksi pakettikorttia.
Pyörähti siinä silmät päässä puolitoista kierrosta kun yritin miettiä, että mitähän onkaan tullut tilatuksi. Siis ihan oikeasti, olenko tilannut jotain. Ja jos olen, niin minkähän ihmeen tautta. Juuri kun olen selkä luokilla kantanut kirppareille ja roskikseen tavaraa, niin näinkö olen alkanut tilailemaan uutta.

Mikähän on loppunut, että on pitänyt laittaa tilluukseen?!

Ei muuta kuin mailta tuotu kesäkurpitsapussi ja tikkerperiämpäri lattialle siihen paikkaan, kengät takaisin jalkaan ja suorinta tietä pitkällä loikalla postiin.

1313914429_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Poiketaanpa varsinaisesta aiheesta (siis mistä?) sen verran, että karviaisenpoiminnastakin tulee siedettävää, kun tekee sen poimurilla. Samoin meni viinimarjatkin. Ja mihin sitten se tolkuton karviaissato. Sauvasekoittimella soseeksi ja sokeria niskaan. Ihan kelvollinen kakku siitä tuli. Loput soseet pakkaseen (ja mahdollisesti keväällä kompostiin).


Tikkerperikakku

150 g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 dl löysää, sokeroitua karviaissosetta
pinnalle mantelirouhetta
1. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen karviaissoseen kanssa. Jos sose ei ole kovin löysää, voit pienentää hiukan jauhomäärää.
3. Kaada taikina tasapohjaiseen, voideltuun ja mantelirouheella tai korppujauheella jauhotettuun vuokaan. Ripottele pinnalle mantelirouhetta.
4. Paista kakkua 175 asteessa noin 45 minuuttia. Tämä kakku on parhaimmillaan päivän, parin päästä.
Karviaissoseen tilalla voi käyttää esimerkiksi omena- tai herukkasosetta tai soseutettuja banaaneja.



Takaisin varsinaiseen aiheeseen (siis mihin?)…
Postitäti kampesi ylähyllyltä ruskean pahvilaatikon ja näytti tähyilevän vielä hyllyä. Sieltä toinen, vähän pienempi pahvilaatikko.
Ihan oikeasti tuli siinä jo vähän huolestunut olo, että olenko tosiaan tietämättäni tai muistamattani jotain tilannut. Postimyynnistä kun en oikeastaan koskaan ole tilannut juurikaan mitään.

Ihan oikein!

Viikkoa aiemmin olin siitä yhdestä kodinkoneliikkeestä, josta kaikki ostan, jossa on hyvät parkkipaikat, ostanut uuden tulostimen. Samalla tuli kasaan sen verran bonuspisteitä siihen liikkeeseen, jotta sain kuvastosta valita jotain “palkintoja”.

1313914451_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä ne on!
Ihan kelpo juttuja. Nyt passaa juustoakin vetää parilla höylällä. Toinen on kyllä pehmeää juustoa varten. Kuinkakohan olen tullut toimeen ilman sellaista, siis sitä höylää. En ole huomannut puutetta.
Mukit ovat mielestäni kauniit ja käteen käyvät. Kylläpä on ostojen keskittäminen kannattanut.

Vähän minulla kuitenkin on sellainen tunne, että lienevät jossakin välissä sujauttaneet lahjojen hinnan tuotteisiinsa.

Väliäkö tuolla!