“Saa!”

Tällainen pikadialogi käytiin autossa matkalla Sotkamoon reilu viikko sitten. Kysymys oli tehty “kieli poskessa”, ja vastaus oli myös “einiintotinen”.

1317115862_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olipahan tunnelmaa pesäpallokatsomossa.  Panoksena oli Suomen Mestaruus! Ja kai se samalla on myös MM. Luulen, ettei sitä ratkota erikseen.
Tuntia ennen lippuluukun avaamista piti yhden joukostamme jäädä notkumaan luukulle. Saatiin kuin saatiinkin istumapaikat. Reilut 5500 katsojaa sai aikaan jonniinmoisen tunnelman, eikä huutoa puuttunut, tai siis kannustusta. Kovin oi äänekäs ja näyttävä myös vastustaja Vimpelin kannattajajoukko.
Satuimme istahtamaan Sotkamon kannattajien katsomoon. Olipa kokemus!
Kun meillä nyt ei siinä ollut juurikaan panosta puoleen tai toiseen, päätimme huomioida hyvät suoritukset, olivatpa sitten kumman joukkueen tahansa pelaajan suorituksia. Se oli sopiva ratkaisu, eikä kukaan tullut “hieromaan poskiamme”, vaikka aplodeerasimme Vimpelinkin suorituksille. Mukavasti jutustelivat kainuulaiset kanssamme. Kyselivät kyllä, että mistä ollaan (kun ei tiedetä ketä kannustaa).

1317115883_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

“Poika on tullut kotiin” raikui katsomossa ja kadulla pelin jälkeen. Lainassahan se “poika” taisi olla vuoden verran. Jos oikein ymmärsin, ja sain oikeaa tietoa, Sotkamo on pesäpallokuningas ollut jo useamman vuoden. Viime vuonna taisi lipsahtaa hopeaksi.

Mukava aurinkoinen päivä, katsomossa mahtava tunnelma, makkarat kuumia ja pullakahvi hyvää.
Mikäs oli aloitellessa viikon kestävää patikkareissua Kainuuseen.

Mutta kyllä pitäisi olla pelissä selkeästi jommankumman joukkueen kannattaja.
En tiedä minkä vuoksi, mutta kyllä pitäisi…  (Tuomas Kyröä lainaten)