Rauhallinen koti-ilta maaseudun rauhassa. Ulkona pilkkopimeässä tuuli vinkuu nurkissa, muuten on hiljaista.
Mies ja Nainen ovat kumpikin keskittyneet omiin oloihinsa. Nainen yrittää tapansa mukaan keskittyä useaan asiaan yhtä aikaa, vaikka eväät hädin tuskin riittävät yhteen kerrallaan.  
Edessä on SK:n piilokuvatehtävä, jota yrittää ratkoa. Samalla hän kuuntelee radion musiikkiohjelmaa. Ohjelman lopussa esitetään kuuntelijakysymys.  

Radio:    …“jos ei halua lähettää vastausta sähköpostilla, sen kulkee myös tavallisella postilla…”

Mies:    …hmmmmpppmmhh postilla… (avaa keskustelun, josta Nainen erottaa ainoastaan sanan postilla)
Nainen:    “Niin, sen voi laittaa postilla”. (yrittää piilosanatehtävän ratkomisen ja radion kuuntelun lisäksi osallistua vielä Miehen avaamaan keskusteluun)
Mies:    “Mihin?”
Nainen:    “No sinne radioon!”
Mies:     “Mitä varten sinne?”
Nainen:     “No sitä varten kun se kysymyskin esitettiin sieltä!”
Mies:    “??? mitä varten se pitää lähettää minnekään?”
Nainen:    “No ei tietenkään pidä, mutta saa lähettää jollei sähköpostilla halua!”
Mies:    “No vaikeaahan sitä nyt on laittaa millään minnekään!”

Mies on tarkoitushakuisesti avannut keskustelun ja jatkaa sitä kun huomaa, että toinen yrittää keskittyä ihan muuhun kuin siihen keskusteluun. Arvaa, että kohta toinen osapuoli (jälleen kerran) on ulkoistanut itsensä omasta keskustelustaan. Kohta ovat sukat niin sekaisin, ettei tiedä mistä puhutaan.

Nainen:     “No herrantähden, eihän sitä tarvitse laittaa minnekään millään!! Ihanhan se on vapaaehtoista osallistua.”

Hiljaisuus astuu tupaan.

Mies nousee ylös tuoliltaan. Vintin ovi kolahtaa, portaat narisevat, ja vintin lattialankut tuntuvat ääntelevän. Kohta kuuluu portaista jälleen narina, ja Mies ilmestyy tupaan.
Kopsauttaa pöytään kolme mustaa, paksua, kiiltäväkantista kirjaa.

1318063293_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lutherin kirkkopostillat, n. 2000 sivua kirkollista tekstiä.

Nainen:    “??  hait sitten vintistä kirjoja”.
Mies:    “Minähän sanoin heti keskustelun alussa, että meilläkin on postilla. Niitä olikin kolmin kappalein.  Kovasti vaan ihmettelin, että minkä vuoksi ne olisi pitänyt lähettää radioon. Hain ne esiin, koska halusin sinun näkevän, että kyllä se meilläkin kulkee postilla.

Siitä huolimatta, että toista vietiin taas kuin kuoriämpäriä, meillä oli riemukas ilta, kummallakin.

Keskustelu meni jotenkin tuohon tapaan. Taisin siihen joitain tarkennuksia ja lisäyksiä tehdä, mutta itse keskustelun avaukseen ja lopputulemaan ne lisäykset eivät vaikuta mitään.

Olen joskus ihmetellyt, että mistä sketsintekijät ammentavat aiheensa. Sietää tuota miettiä.

Tämä jaksaa aina riemastuttaa, eikä kovin kaukaa liippaa todellisuutta:

http://www.youtube.com/watch?v=64QVFhYfSDE&feature=related

Lähtisköhän paariin!